Tutustuminen Oaxacaan

Jippii, vihdoin pääsen taas kirjoittamaan jotain! On ollut vähän ongelmia päästä nettiin, kun taloomme ei ole vielä tullut nettiä. Terkkuja siis täältä kivasta nettikahvilasta (jättisuklaamuffinssin kera)

 

  Asumme siis Suomen taitelijaseuran residenssissä  mukavassa asunnossa, jossa alakerrassa ns kaksi makuuhuonetta (joskaan näiden huoneiden välissä ei ole ovea), ja ulkoportaiden kautta pääsee yläkertaan, joka on yhdistetty keittiö ja olkkari. Uusi kotimme sijaitsee noin 5km:n päässä Oaxacan historiallisesta keskustasta.

Tulimme siis taksilla San Antoniosta Oaxacaan asti. Luulisi, että alle 300km:n matkaan menisi vain reilu kolme tuntia, mutta ei! Tie jota kuljimme meni vuorilla, välillä olimme jo kirjaimellisesti pilvessä ja tie oli TODELLA mutkainen. Sitten tietenkin taksiimme tuli joku vika ja meidän täytyi pysähtyä kolmeksi vartiksi, jotta auto saatiin taas korjattua. Korkeimmillaan vuorilla ollessamme siellä kasvoi jopa havupuita ja saniaisia! Tosi kummallista, kun oli juuri köllötellyt auringossa palmujen varjossa ja yhtäkkiä onkin leikki-Suomessa :D No, matkaan meni yhteensä joku kahdeksan tuntia, ehkä enemmän.

   Perjantaina äiti ja minä kävimme lääkärissä, sillä meillä molemmilla oli ollut masu pipi jo neljä päivää. Lääkärin mukaan kyseessä on suolitulehdus ja hän määräsi lääkkeen. Pilleri on auttanut, olen aika lailla parantunut J Iltapäivällä mentiin Oaxacan keskustaan Zócalolle = keskusaukiolle ja torille, josta minulle ostettiin uudet nahkaiset sandaalit, jotka maksoivat vain 14€ (ja Lealle kaksi hametta, kaksi paitaa JA kengät), ja ihan vaihteen vuoksi Pekka tuli kipeäksi.

 

Lisää ensimmäisestä kouluviikosta myöhemmin! Nyt mennään katsastamaan suurin shopping center ;) Luvassa myös rantamuisteluja!