Luokkaretki Rankassa - Pariisi

Viikon takaisista Kunnallisvaali oli vielä muutamia mainoksia jäljellä laitakaupungilla.

Tarina jatkuu jälleen keskiviikosta. Junan saavuttua Gare de Lyoninille meitä oli vastassa bussi, joka vetäisi kaupunkikierroksen. Sen jälkeen tuli kyllä turistiähky kaikista niistä mahtavista nähtävyyksistä ja niistä surkeista bussin ikkunasta napatuista kuvista. Illalla teimme viellä pienen lenkin hotellin lähellä. Hotelli oli minusta perushyvä halpis. Kaikissa huonessaa ei ollut omaa vessaa ja äänieristys oli huono, mutta illallinen maistui ranskalaisittain maittavalta pitkien päivien jälkeen.

Luonnollisesti teimme lehtijutun Mäntsälän lehteen. Minun osuutenani oli tehdä juttupätkä Sacre Coeurista:

Torstaiaamuna luokkamme jakautui kahtia; toiset lähtivät Pariisin keskustaan il de Citeelle katsomaan Notre Damen kirkkoa ja toiset maailman suurimmalle kirpputorille Les Puces de Saint-Ouenille ja Sacre Coeurin kirkolle.

  Pienellä Sacre Coeurin porukallamme kävi huono tuuri, sillä saimme kysyessämme vanhalta mieheltä tietää, että kirpputori on auki vain viikonloppuisin. No, jäipä ainakin aikaa kavuta kukkulalle, jossa upea Sacre Coeurin kirkko oli. Kirkon lisäksi myös näköalat olivat hienot Pariisin ylle. Sisältä kirkko oli perinteisesti katolisen mahtipontinen: Paljon kultaa ja maalauksia. Ostettuamme matkamuistoja ja eväsleivät jatkoimme metrolla keskustaan.

 Keskustassa teimme muutaman kilometrin kilometrin kävelyn Seinen rannalta Invalidikirkolle ja sieltä Champ de Mars –puiston läpi Eiffel-tornille. Pariisin keskustassa on niin valtavia rakennuksia, että yhden rakennuksen sivu voi olla puoli kilometriä. Kannattaa siis aina varata tarpeeksi aikaa kävelemiseen, vaikka kohde olisikin vain muutaman korttelin päässä.

  Päivä oli todella aurinkoinen ja monen kävelykilometrin jälkeen jalat olivat muussia.

  Näimme matkan aikana kaksi valtavaa paikkaa: Alpit ja Pariisi. Tunsin itseni usein todella pieneksi siellä, sillä niiden kokoa ei vain voi ihminen käsittää. Molemmat ovat kuitenkin paikkoja, joissa jokaisen kannattaa joskus käydä. Onneksi ehdimme Pariisissa kävellä myös keskustan ulkopuolella pienemmillä kujilla, jotka ovat vielä hahmotettavissa. Olen varma, että tulen vielä joku päivä palaamaan molempiin paikkoihin. Pariisissa erityisesti on vielä monta museota näkemättä.

Eiffelissä kävimme kaikissa keroksissa. Eiffelissä käynti kannatti, sillä sen jälkeen tuntui, että ymmärsi Pariisia hiukan paremmin; kaikkiin suuntiin näkyi rakennuksia sumuiseen horisonttiin asti.

 Eiffelin jälkeen porukka jakautui jälleen kahtia: osa pojista lähti shoppailemaan Hollisterille ja me loput lähdimme Riemukaarelle. Meillä kävi hyvä tuuri, että pääsimme näkemään kaaren kunnolla, sillä puoli tuntia myöhemmin siellä olisi alkanut joku pieni paraati yms. Riemukaarelta lähdimme käppäilemään Champs-Elyssées´tä pitkin. Voin ylpeänä sanoa, että minulla tuolta kuuluisalta ja kalliilta kadulta jotai: (ei niin kallis) paita.

Luokkaretki Ranskaan – Chamonix kuvalisäys

 Joo eli unohdin ladata edelliseen postaukseen iPhonelta kuvat Chanomix´sta. en uskaltanut ottanut kameraa mukaan, sillä pelkäsin sen kastuvat sateessa ja sumussa. Ensimmäisessä kuvassa sateinen Chamonix, joka on siis kaupunki Alppien ympäröimänä. Paikka elää erityisesti lasketteluturismista.

Chamonix´n keskustasta menimme Montenvers mer de glaceen kahden kilometrin korkeuteen söpöllä junalla. Matka kesti sen 20 min.

 
Ylhäältä menimme hissillä taas alas katsomaan jäätikköä, johon oli kaivettu tunneli. Jäätikkö on aikaisemmin ulottunut hiekkarajaan asti, kuten yllä olevassa kuvassa näkyy. Noin 150 vuoden aikana jäätikkäö on sulanut ja tällä hetkellä se valuu alaspäin 1cm/tunti.

Hissinkin jälkeen menimme viellä 400 porrasta alaspäin.

Kun menimme alas, oli tosi sumuista aamuisen sateen jälkeen. Onneksi päivä kuitenkin selkiytyi. Tiistai oli siis ainoa päivä koko matkan aikana, jolloin satoi.

Ylhäällä kävimme viellä siis kristalli- ja hotellimuseossa.

Luokkaretki Ranskaan – Alpit

Tulin takaisin Ranskan reissulta eilen. Liikaa nähtävää ja liian vähän aikaa, etenkin Pariisissa. Oli ihana vaikkakin väsyttävä reissu. Onneksi porukka oli mitä mahtavin!
  Herätys oli viikko sitten maanantaina neljän jälkeen aamulla. Lento sujuin hienosti Finnairilla Helsingistä Geneveen. Lentokentällä meitä oli vastassa bussi, jokavei meidät kaupungin ulkopuolelle lähiöpitseeriaan. Oli kyllä nami pitsa, niin pehmeä pohja! Olisi toki ollut hauska nähdä enemmänkin Geneveä, mutta ei sillä nyt niin väliä. Oli kuitenkin hienoa käydä Sveitsissä!

Pitsan jälkeen lähdimme Cerniin, joka oli puolen tunnin ajomatkan päässä Sveitsin ja Ranskan rajalla. Olimme hyvissä ajoin ja saimme kiertää kaksi pientä heurekamaista näyttelyä, joissa kerrottiin, mistä Cernissä on kyse.
  Maan alla menee siis ympyrän muotoinen putki, joka on 27km pitkä. Sinne syötetään protoneja eli vetyioneja. Protonit saatetaan törmäyskurssille, ja osa niistä törmää toisiinsa hajoten. Noita pikkuruisia kvarkkeja sitten tutkitaan kameroilla, jotka ottavat muistaakseni satoja tuhansia kuvia sekunnissa.
  Meillä oli siis ensin PowerPoint esitys ja sitten kiertelimme Cernin keskuksen eri pisteissä oppaan kanssa. Asia sinänsä oli todella hankala, saati kun sitten se oli aksenttisella englannilla ja kun olimme väsyneitä. Ymmärsinkuitenkin mielestäni hyvin selitetyt asiat ja oppaat osasivat mahtavasti yksinkertaistaa selityksiänsä.

Samalla bussilla jatkoimme Annecyyn. Kaupunki oli yllättävän iso ja tosi symppis. Kauneinta oli Annecynjärvi, josta Alpit kohosivat suoraan. Kaikkialla näkymät olivat kertakaikkisen henkeäsalpaavat.

 Hotelli Annecyssä oli kaikin puolin tosi hyvä. En ymmärrä miksi, mutta nukuin koko matkan tosi huonosti. Ehkä jostain stressistä tai jotain. Kaiken lisäksi näin kaikki yöt unta siitä, mitä olin sinä päivänä tehnyt ja siitä, mitä seuraavana päivänä tulemme tekemään. Se vasta väsyttävää olikin, kun oli kaikin puolin turistina 24/7
  Tiistaina lähdimme aamulla Chamonixiin. Osa porukasta lähti laskettelemaan, mutta suurin osa porukasta lähti junalla kahden kilometrin korkeuteen junalla. Siellä sitten ihailimme maisemia ja kävimme jäätikköluolassa, jalokivimuseossa ja vanhan vuoristohotellin museossa. Olin vähän kateellinen laskettelijoille, sillä laskettelu olikin ollut ihan Suomen hinnoissa. Aamulla satoi ja päivällä oli sumua, mutta näimme kuitenkin kivasti maisemia. Ennen lähtöä kävimme mäkkärissä syömässä ja minä ostin juustoja. Illalla oli viellä aikaa käppäillä Annecyssa ja ostin kasvisruokareseptikirjan.

Keskiviikkoaamuna lähti sitten juna kohti Pariisia. Matka kesti reilu kolme tuntia. Aika kului leppoisasti korttia pelatessa, lueskellessa, juellessa ja Jessen synttärikakkua syödessä. Olimme siis ostaneet hänelle kuivakakun, jonka sitten kuorrutimme pursotinkermalla ja mansikoilla. Kakku oli hyvää, mutta se kerma ei ollut ihan paras idea, sillä se alkoi sulaa.
  Tänään maanantaina en päässyt tanssiin, mikä ei nyt kauheasti haitannut, sillä olen voinut koulun jälkeen löhöillä, soittaa viululäksyjä ja purkaa tavaroita. Ensi kerralla juttu jatkuu Pariisista!

En ole tottunut tekemään kotiläksyjä KOTONA

Hohhoh, pitäis painaa vielä viimeiset ponnistukset, jotta saisin äidinkielen lopputyön valmiiksi ennen Ranskaan lähtöä (6 päivää OMG!). Ei vaan jaksais enää ku olen jo kolme viikkoa tehnyt työtä. Onneksi sentään kirjeen kirjoittaminen oli kivutonta. Lisäksi olen siis kirjoittanut kirjailijaesitelmän, pohtivan kirjallisuusesseen, joiun, uutisen ja vertailun. Vielä pitäisi raporttikin saada tehtyä
  Olen aina tottunut tekemään läksyt tunnilla tai välkällä. On niin outoa tehdä kotona jotain kouluhommia. Tottakai luen kokeisiin, mutta että jotain tehtäviä pitäisi tehdä?! Lukio taittaa tulla olemaan mulle aikamoinen shokki, sanonpa vaan.
  Mutta tässä siis tämä kirje:

Hej Johanas!

Mitä sinulle kuuluu? Evakossa mahtaa olla todella kurjaa. Mutta minulla onkin tarjota sinulle mahdollisuus päästä pois sieltä.

  Nyt varmasti jo mietit, kuka olen. Olen Juhani Purola, Lapuan piispa. Asun hienossa piispalassa Lapuan kylän keskustassa vaimoni Annan kanssa. Olen jo 56-vuotias ja neljä tytärtämme ovat menneet naimisiin ja muuttaneet pois kotoa. Annalla ja minulla on toisinaan yksinäistä puutalossamme. Siksi tarjoammekin sinulle, Johanas kotia luonamme.

  Olisit kuin oma poikamme. Auttaisit raavaana miehenä Annaa ja minua talon töissä. Kävisimme kesällä yhdessä pyytämässä taimenta Lapuanjoesta niin kuin isä ja poika tekevät.

  Tajoaisin sinulle koulutuksen ensin Lapuan kirkonkylän kansakoulussa. Viisaana poikana voit jatkaa Lapuan Yhteiskouluun ja aina Vaasan lukioon asti. Koulutettuna herrasmiehenä varmasti saisit jonkun kauniin neidonkin itsellesi.

  Jeesus opetti lähimmäisenrakkaudesta ja avunannosta ja käski tehdä kaikki kansat opetuslapsikseen. Etkö sinäkin siis tulisi luoksemme asumaan, missä sinun olisi hyvä olla? Et kokisi puutetta mistään ja sivistyisit kun lähtisit sieltä varmasti rakkaasta mutta takapajuisesta Lapista.

Lämpimin terveisin

Juhani Purola

Lapua, 13. Elokuuta 1944