Kantonen kannolla

Huh, onpa ollut toiminnantäyteinen viikonloppu! Perjantaina lähdin suoraan koulusta äidin, isän ja Esko-ukin, joka oli ollut meillä tiistaistaista, kanssa Helsinkiin. Ensin sain toimia äidin lähettinä metsästämässä postimerkkejä joulukortteja varten. Sitten menin tätini luo auttamaan joulusiivouksessa. Leevi and the Leavingsia ja The Beatlesia laulaen moppasimme kymmeneen asti. Aamulla jatkoimme serkkuni kanssa vielä ja lähdimme Stadin parhaille falafeleille Fafa´siin. Nom, ymmärrän kyllä miksi nuo rapeakuopiset pyörykät ovat nousseet niin suureen suosioon!

  Falafeleiltä jatkoin Kuvataideakatemian joulumyyjäisiin myymään Meksikon Wixarixa-intiaanien koruja. Tuotto menee heidän omaan museohankkeeseen eli joulun hyväntekevväisyystekokin tehty! Sitten täytyikin jo lähteä junalla Järvenpäähän missä oli tanssiopistomme joulunäytös. Nykytanssiryhmämme esitys meni osaltani ihan mukavasti. Sieltä siinä seitsemän jälkeen menimme Adan kanssa, jolla oli myös ollut omat esityksensä, Iidalle pikkujouluihin. Leivoimme pitsaa ja juttelimme kaikesta. Jossain vaiheessa kerrostalon seinänaapurit hakkasivat seinää pari kerta jotta saivat meidät landelaiset olemaan vähän hiljempaa :D Kiitti teille tytöt, oli tosi ihanaa jutella aamuyöhön asti! Vaikka minä olinkin se eka joka meni nukkumaan.

  Pakottauduin myös aamulla ensimmäisenä ylös ja tein yksikseni siinä Iidan keittiön lattialla vatsalihaksia Ikean kuvastoa selaillen. Kotiin tultuani kävimme Lotan kanssa nappaamassa tehokkaasti nämä muutamant mainiot kuvat. Joo, tänään satoi lunta, mutta huomenna se taas sulaa luultavimmin ;( Äääää valkoinen joulu taita olla pelkkä haave. Ja joo meidän talon takaisen rinteen kuusimetsä on kaadettu ihan paljaaksi. Hitto kun täällä on joku tauti näissä kuusissa et ne kuolee pystyy. Osa kuusista on kaadettu jo muutamia vuosia aiemmin ja niiden tilalle on kasvanut kuvissa näkyvät pihlajat.

  Jes, kerrankin saan kuvat blogiin ihan uunituoreeltaan!

Majamme alku ja taustalla sitä kaadettua metsää.

Sniff, huomenna tuota ohutta lumikerrosta ei enää ole ;(

DIY Joulunkalenterimme

Joulukalenteri olisi pitänyt esitellä jo viikoja sitten. Kalenteri on Lotan ja minun alusta asti itse tehty ja sen on käytössä jo kolmatta vuotta. Toljanteri-tonttu tuo siis Lotalle parittomina ja minulle parillisina päivinä jonkun herkun. Ennen tätä huovutettua kalenteria meillä oli pariin kertaan pahvinen, jossa luukkuina toimivat tulitikkuaskit. Yhtenä vuodena hiiret kuitenkin jyrsivät sen käyttökelvottomaksi mikä sain meidät seuraavana syksynä tekemään tälläisen hienomman ja huolellisemmin tehdyn.

  Olemme siis huovuttaneen ensin harmaan pohjan ja siihen päälle punaisen suikaleen. Samaan aikaan virkkasimme eri kokoisia isoäidinneliöitä kirkkaan punaisesta ja harmaan eri sävyistä. Surautimme koneella jokaiseen lappuun oman numeronsa punaisesta kankaasta. Paras vaihe oli tuo sommittelu. Siinä meni kauan että löysimme hyvän sommitelan mutta tunne oli palkitseva. Enää kiinnitimme palat punaisella puuvillalangalla ja tukirimaan ripustushihnan. Sopiva paikka kalenterille löytyi Lotan kodin saunarakennuksen lämpöhuoneen ovesta. Sijainti on aika kivasti kotiemme välillä, lämpöhuone on lämmin ja vieressä palaa usein ulkovalo. Olen saanut Toljanterilta erilaisia suklaakonvehteja ja vihreän teen makuisia karamella. Tänään on taas minun päivä, mutta en ole viellä kerennyt käydä kurkkaamassa l8. luukkuun!

  En tiedä kyllä ketään, jolla olisi hienompi kalenteri kuin meillä.

Ensi kesää jo kaavaillessa

Tänään tuli ensimmäinen kirje ripariltani, jee! Tai no jaa, se oli vain varausmaksun lasku, mutta mitä yksityiskohdista. Tuntui vain tosi pöhköltä kun Sannin kanssa tuijottelimme kalenterejamme ensi kesän kohdalta ja mietimme että pääseeköhän Sanni taas pitkästä aikaa mökillemme. Mutta vastahan tuo kesä oli ja yhdeksäs luokka alkoi! Melkein ahdistaa supermarkettien joulusuklaaosastot.

  Ensi kesänä yritän siis saada töitä kesäkuun ensimmäiseksi kahdeksi viikoksi. Ei paljon väliä, mitä töitä kunhan vain saisin työkokemusta. Kesäkuun puolessa välissä alkaa herännäisten ripari ja se kestää kaksi viikkoa eli yli juhannuksen. Koska ripari on Siilijärven lähistöllä jossain siellä Kuopion suunnilla niin suunnitelmana olisi että menisimme mökillemme Savonlinnan suoraan konfirmaatiostani. Tämä on myös ovela keino saada kummitätini konfirmaatioon, kun hän sitten tulisi mökillemme eikä muuten vain könöttäisi autossa ikuisuuksia.

  Mökkeilisimme siis heinäkuun puoleen väliin asti, sitten jotain jotain jotain.... ja Rippijuhlat, jes jes ja viellä jotain jotain jotain... Aika mahtava kesäsuunnitelma, vai mitä? Kun ajattelee että mennään vasta marraskuussa ja meitsillä on jo puolet kesäloman menoista suunniteltu ;)

  Kuvat sekalaisia iPhonesta viime kesältä.

 Kokkaaja tatvitsee suojalasit ainakin jos sekoittaa porisevaa öljyä ja kylmää maitoa!

 Pyöräilimme yksi kaunis päivä Sannin kanssa Mäntsälä cityyn ja opetin Sannia olemaan mäntsäläläinen. No okei, ehkei tuo leikkipuistossa hengailu ole ihan mäntsäläisyyttä tavallisimmillaan :D Paitsi kun olin yhdeksän

 Päivä ampiaiskarjoittajana

Kallion lukioon tutustumassa

Kävin keskiviikkona Kallion ilmasutaidon lukion avoimissa ovissa.

  Aikaisemmin samana päivänä olin kiertänyt aamulla Mäntsälän ala-asteita suosittelemassa Ehnroosin koulun Cern-luokka, jolla itse olen. Sitten lähdin junalla kuuntemaan esittelyä toisesta koulusta :D

  Minulla oli sellainen 40 minuuttia aikaa kävellä rauhassa Pasilan asemalta lukiolle. Olin katsonut kartasta hyvän reitin mutta sitten kuitenkin päätin, että käppäilen suuntavaistoni mukaan. Eipä siitä tullut oikein mitään. Käppäilin paahtoleipätehtaan takaa (oih mikä tuoksu siellä oli!) ja lopulta löysin itseni Sturen- ja Mäkelänkadun risteyksestä. No ei mitään ehdin paikalle justiinsa ajoissa ostamani take away -sushit kainalossa.

  Porukka oli jaettu kahtia kahteen eri tunnin mittaiseen esitelmään joista vaihdoimme sitten päittäin.

  Olin ensimmäisenä kuulemassa ilmasutaidon aineista. Kallion lukiossa niitä on siis seitsemän: teatteri, tanssi, puheilmaisu, kirjallinen ilmaisu eli killi, lavastus, media ja lava- ja äänitekniikka. Jokaisen aineen opettaja siis esittäytyi ja kertoi aineesta kaikkea yleistä kuten eri kursseista. Lisäksi jokaisella aineella oli joku oppilaiden esitys. Varsinaisten ilmasutaidon aineiden lisäksi myös koulun musiikin opettaja ja kuoro esiintyivät. Pimeä sali oli muuten oiva paikka mussuttaa sushia, kello oli yksi enkä ollut syönyt kuuteen tuntiin mitään.

  Tunnin päätyttyä siirryin kuuntelemaan opojen yleisempää esittelyä Kallion lukiosta ja sinne hakemisesta. Olin yllättynyt, että haettaessa täydestä kahdestakymmenestä pisteestä seitsemän tulee harrastuneisuudesta. Ja että Kallioon on päästy alle kasinkin keskiarvolla. Sain myös varmistettua sen, että minun olisi mahdollista käydä Kuvislukiossa A2-espanjan kursseilla, mikä olisi todella tärkeää minulle.

  

 

  Avoimissa ovissa käyminen vain vahvisti entisestään haluani mennä Kallion lukioon. Ehkä voisi vertailun vuoksi käydä jonkun muunkin lukion avoimissa ovissa, mutta Kallio kyllä houkuttelee kovasti; siellä on paljon ilmasutaitojen aineiden kursseja mutta niistä ei tarvitse valita vain yhtä ainoaa vaan voi ottaa useammasta aineesta kiinnostavia kursseja. 

  Itse olen miettinyt että ottaisin paljon tanssin kursseja ja lisäksi teatterin ja killin kursseja ja jos ehdin niin jonkun kurssin mediaa. Lisäksi haluaisin kuitenkin ottaa pitkän matikan, A2-espanjan ja vähän ranskaakin jatkaa ettei kaikki unohtuisi. Ja lukio oli siis ajatus käydä kolmessa vuodessa :D Mutta katsotaan nyt, monen asian kohdalla on vielä kysymysmerkki.

Kaunis pipo, eikö? :D

Miten minusta tuli kasvissyöjä

  Olen aina ollut kasvissyöjä kotona, sillä koko perheeni on. Syömme kotona kalaa, kananmunia ja maitotuotteita. Minulle erityisesti on kuitenkin tärkeää että ne vähät eläinperäiset tuotteet, joita syömme ovat luomua. Maidon olemme jättäneet kokonaan pois.
  Kun aloitin koulun, en tiennyt paljon mitään liharuoista. Ajattelin että meillä olisi joka toinen päivä makaroonilaatikkoa ja joka toinen päivä kanaa. No ei se ihan niin mennytkään. Kyllähän minä söin ihan iloisesti monia liharuokia, mutta en kyennyt ymmärtämään kuinka jolle kulle kokoliha saattoi maistua.  
  Viidennellä luokalla tutustuin leirillä yhteen minun ikäiseeni tyttöön joka söi pelkästään kasvisruokaa. Hän kertoi ettei syö lihaa koulussakaan. Siitä sain idean että hei, miksen minäkin rupeaisi koulussa kasvissyöjäksi!?
  Samoihin aikoihin kuulin myös millaista eläintuotanto on ja se kauhistutti minua.  Kuulin myös ensimmäistä kertaa liivattesta joka ällötti.
  En siis vain ollut aikaisemmin tullut ajatelleeksi että kodin ulkopuolella ei ole pakko syödä lihaa.
   Kysyin siis rehtorilta mahdollisuuksistani olla kasvissyöjä. Hän selvitti asian ja niin minusta tuli 150 oppilaisen koulun ainoa kasvissyöjä.

  Viidennen luokan lopussa aloin sitten syömään aina vuoro päivin porkkana- ja kasvispihvejä. Ja kun muilla oli lihakeittoa, minä söin kalakeittoa. Söin siis edelleen kalaa ja olin oikein tyytyväinen kolmeen ruokaani.
  Kuudennelle luokalle mennessäni meillä vaihtui keittäjä. Hän ei tiennyt paljoa enempää kasvisruoasta kuin edellinenkään. Hän kuitenkin teki aina kaiken soijarouheesta tai -nakoista ja maustoi kummallisesti. Soijarouhekeitto oli ehkä pahinta. Sain sinä jouluna raudat joten sain aina pehmeää leipää pahan näkkileivän sijaan. Sen vuoden elinkin pelkällä leivällä samoin kuin seitsemmännenkin luokan yläasteella.
  Kasille tullessani keskuskeittiö, josta ruokamme tuli, vaihtui. Nykyään minulla on noin neljä kertaa viikossa koulussa hyvää ruokaa ja kerran siedettävää. Aikaisempina kahtena vuotena oli ollut kerran hyvää, kaksi kertaa siedettävää ja kaksi kertaa aivan karmeaa ruokaa. Paljon on siis mennyt parempaan suuntaan.
  Kaverini usein haluavat maistaa ruokaani ja kehuvat sitä paljon paremman makuiseksi kuin omaansa. Kehotan aina heitä harkitsemaan siirtymistä kasvisruokaan mutta sitten he sanovat etteivät oikein jaksa pytää lupia. Mutta se ei ole tosiaan iso juttu pyytää vanhempia laittamaan viestiä terveydenhoitajalle ja vähän säätää että saisi parempaa ruokaa! Se olisi myös helppo tapa olla ekologisempi jos omia vanhempia ei kiinnosta ilmastonmuutos ja eläinten huonot olot. Olen aina todella ilahtunut kun näen uuden tyypin hakemassa kasvisruokaa.
  Jauheliha ja kana ovat siis maultaan ihan jees mutta kokoliha on yksinkertaisesti pahaa. Täytyy kyllä myöntää etten ole edes maistanut kunnon lihaa. En ole syönyt punaista lihaa yli kahteen vuoteen ja silloinkin vähän puoli vahingossa. Kanaa syön ehkä muutaman kerran vuodessa.


Photos from last Tuesday.

Löytö

Kävin maanantaina protun paikallisessa Helsingissä ystävien kanssa. Olimme kuitenkin hyvissä ajoin Helsingissä ennen sen alkamista, joten päätimme hieman kierrellä kauppoja. Ja kuinkas sitten kävikään... Löysin tuon viininpunaisen svetarin ginatricosta puoleen hintaan! Hitsi vie, olen etsinyt jotain viininpunaista svetaria tai collegea varmaan vuoden. Kuitenkin ne ovat olleet minusta aina liian kalliita, pihi kun olen. Nyt olen jo suorastaan iloinen, etten saanut sitä Superdry:n svetaria, se kun ei ollut noin nätti ja maksoi yli tuplasti enemmän.

hoody ginatricot, shirt marimekko, jeans 2nd hand/ only, jacket global girl, scarf aunts made, earrings a gift from Croatia, shoes ecco

Kuvasimme ahkerasti tiistaina ja keskiviikkona. Tässä vasta ensimmäisiä tiistailta.

i love me -messuilla

Jaakko Selin

  Eilen illalla päätettiin sponttaanisti lähteä Katrin kanssa i love me -messuille Helsingin messukeskukseen tänään. Messuilla on siis kauneus-, terveys-, kello ja koru-, muoti-, näkö- ja häämessut samanaikaisesti. Perus kiertelyn lisäksi kävimme muutamalla kivalla luennolla, seuraamassa haastatteluita ja muotinäytöksessä. Oikein mainiosti alkoi siis tämä syysloma.  Ei tarvinnut ravintolassa käydä syömässä, kyllähän ruokamaistiaisilla pärjäsi! Kännykkään tallentui kuvia julkkiksista, joita bongailimme ja stalkkailimme ahkerasti :D

Muotinäytös, jonka stailisti oli Teri Niitti. Yksi miesmalleista näytti ihan Barbie Kentiltä!

Yksi malleista oli Suomen Huippumalii Haussa -ohjelmasta tuttu Polina.

Stalkkasimme Elastista todella pitkään,...

... ennen kuin uskalsimme pyytää häntä yhteiskuvaan.

Ellen Jokikunnas

Lempibloggaajani Nora Shingler

BB-Niko

Katja Ståhlin kanssa keskustelemassa Roili Hulkkonen, Saara Sarvas ja Anne Kukkohovi

Saimi Hoyer ja Mert Otsamo

BB-Henna

Ja tässä viellä päivän saalis. Ostin uuden hiusharvan ja luomu aurinkorasvan, kaikki muu on näytteitä tai jotain palkintoja. I love me -messuilla vierailleet oli helppo tunnistaa Moroccoinoilin kasseista, heillä kun oli parhaat kassit ja superhyvät hiusöljynäytteet niissä sisällä. Minä onnistuin saamaan niitä viisi kiäh, kiäh! Toinen lempparijuttu on Marc by Marc Jacobsin Coca cola lasi, jonka sain Elleltä.

Ps: en saanut hehkuttamaani Superdryn svetaria Hulluilta Päiviltä, sillä niistä ei ollut enää kokoja jäljellä puoli kymmeneltä! Siis huh, huh puoli tuntia siitä kun kauppa oli auennut. Oikeastaan olen ihan helpottunut etten saanut sitä svetaria. Näin sen torstaina yhdellä tytöllä. Ei se oikeasti olisi ollut sen rahan arvoinen. Se pinkki teksti ei ollut mikään supernätti.