En ole tottunut tekemään kotiläksyjä KOTONA

Hohhoh, pitäis painaa vielä viimeiset ponnistukset, jotta saisin äidinkielen lopputyön valmiiksi ennen Ranskaan lähtöä (6 päivää OMG!). Ei vaan jaksais enää ku olen jo kolme viikkoa tehnyt työtä. Onneksi sentään kirjeen kirjoittaminen oli kivutonta. Lisäksi olen siis kirjoittanut kirjailijaesitelmän, pohtivan kirjallisuusesseen, joiun, uutisen ja vertailun. Vielä pitäisi raporttikin saada tehtyä
  Olen aina tottunut tekemään läksyt tunnilla tai välkällä. On niin outoa tehdä kotona jotain kouluhommia. Tottakai luen kokeisiin, mutta että jotain tehtäviä pitäisi tehdä?! Lukio taittaa tulla olemaan mulle aikamoinen shokki, sanonpa vaan.
  Mutta tässä siis tämä kirje:

Hej Johanas!

Mitä sinulle kuuluu? Evakossa mahtaa olla todella kurjaa. Mutta minulla onkin tarjota sinulle mahdollisuus päästä pois sieltä.

  Nyt varmasti jo mietit, kuka olen. Olen Juhani Purola, Lapuan piispa. Asun hienossa piispalassa Lapuan kylän keskustassa vaimoni Annan kanssa. Olen jo 56-vuotias ja neljä tytärtämme ovat menneet naimisiin ja muuttaneet pois kotoa. Annalla ja minulla on toisinaan yksinäistä puutalossamme. Siksi tarjoammekin sinulle, Johanas kotia luonamme.

  Olisit kuin oma poikamme. Auttaisit raavaana miehenä Annaa ja minua talon töissä. Kävisimme kesällä yhdessä pyytämässä taimenta Lapuanjoesta niin kuin isä ja poika tekevät.

  Tajoaisin sinulle koulutuksen ensin Lapuan kirkonkylän kansakoulussa. Viisaana poikana voit jatkaa Lapuan Yhteiskouluun ja aina Vaasan lukioon asti. Koulutettuna herrasmiehenä varmasti saisit jonkun kauniin neidonkin itsellesi.

  Jeesus opetti lähimmäisenrakkaudesta ja avunannosta ja käski tehdä kaikki kansat opetuslapsikseen. Etkö sinäkin siis tulisi luoksemme asumaan, missä sinun olisi hyvä olla? Et kokisi puutetta mistään ja sivistyisit kun lähtisit sieltä varmasti rakkaasta mutta takapajuisesta Lapista.

Lämpimin terveisin

Juhani Purola

Lapua, 13. Elokuuta 1944