maanantai 24. helmikuuta 2014

Lämpöä muistellen - Penang


Minulla on ollut niin mahtava hiihtoloma, etten ole ehtinyt päivittää blogia. Kummoisia kuvia en ole lomalla räpsinyt, utta sanottakoon että olen ollut esimerkiksi kahden kaverin synttäreillä, nuorisotapahtuma Reaktorissa ja laskettelemassa. Niinpä vielä muutava kuva Malesiasta, jotka on nyt siis jo otettu hieman yli vuosi sitten.


Kun näyttely Kuala Lumpurissa oli pystyssä ajattelimme että voisimme pitää vähän lomaa kaupungin ulkopuolella. Samalla myös ystävämme saisivat lomaa isännöimisestämme. Äiti laittoi yhdelle kiinnostavalle penangilaiselle tutulle viestiä että suostuisiko hän haastateltavaksi. Hän suostui haastateltavaksi ja niinpä perheemme nelistään pienen työjutun siivittämänä lähti lomailemaan.


Penang on saari ja osavaltio Luoteis-Malesiassa. Sen pääkaupunki Georgetown on Unescon maailmanperintökohde hienon kiinalaisen arkkitehtuurinsa vuoksi. Olimme lähinnä Georgetownissa mutta yhtenä päivänä teimme retken rannalle.







Penangissa on havaittavissa monille eri alkuperäisille tyypillistä arkkitehtuuria: malesialaisesta kiinalaiseen, brittiläisestä koloniaalisesta moderniin. Kävimme kävelyllä kartan kanssa, johon oli merkitty reitti,jonka varrella oli taloja vanhimmista nykypäivään.


Rantapäivä alkoi minun osaltani erittäin huonosti. Ihmettelimme äitini kanssa, miksei kukaan ole uimassa kirkkaassa merivedessä. Lyhyen pulikoinnin jälkeen se selvisi: rantavedessä oli paljon jellyfishejä, meduusamaisia eläimiä, jotka pistävät ampiaisten lailla. Minä huono-onnisena sain kolme pistosta. Kuulemma minulla kävi tuuri, sillä paikalliset jellyfishit voivat antaa jopa tappavia pistoksia.



Jellyfish





Oli kiva nähdä Malesiaa myös hekstisen pääkaupungin ulkopuolella. Löysin myös Georgetownin Little Indiasta tulevan rippimekkoni! Minähän ostin siis mekkoni vain puolitoista vuotta etuajassa :D

maanantai 17. helmikuuta 2014

Lämpöä muistellen - China Town


China Town on tosi epämääräinen kaupunginosa; sotkuinen mutta omalla tavallaan viihtyisä. Päätiellä myydään feikkikamoja ja hedelmiä. Mutta heti kun poikkesimme sivukujalle oli siellä kanoja ja yksi valtava rottakin.




Kortteli China Townin pääkadulta on Central Market, Kuala Lumpurin vanhin tori. Sieltä löytyy oikeita malesialaisia ja kiinalaisia juttuja, kuten koriste-esineitä ja silkkihuiveja. Nykyään torilla pyörii kylläkin enää turisteja, joten todella osata arvioda, onko tuote aito vai feikki. Yläkerran ravintoloista ystävä osasi neuvoa syrjäisimmän mutta yhden koko matkan parhaista ravintoloista. Annokset maksoivat ehkä pari euroa enemmän kuin normaalisti, mutta olivat ehdottomasti sen arvoisia.
   Silkkihuiveihin rakastuneen kummitätini takia pyörimme torilla useampaan kertaan. Minä löysin sieltä kiinalaista krääsää ja kauniita lasisormuksia.


Yläkerrasta löysimme paljon huhutun kalajalkahoitolan. Maksat euron ja saat upottaa jalkasi altaaseen, jossa on kuollutta ihoa syöviä kaloja. Kutittaa ihan piruuuuuusti ensimmäiset minuutit kun kaikki kalat hyökkäävät jalkojesi kimppuun. Mutta kutinaan tottuu ja kun viereen tulee uusi asiakas, suurin osa kaloista vaihtavat hänen jalkoihinsa. Yhtä kaikki, lopputuloksena sain pehmoiset jalat :)













keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Lämpöä muistellen - Näyttelyn rakentamista


 Olen ajatellut aloittaa sarjan, jossa kerron mitä vuosi sitten tein Malesiassa. Itseäni on jäänyt harmittamaan, että niin monet kuvat ovat jääneet julkaisematta ja jutut kertomatta. Syy siihen, etten saanut loppumatkasta mitään postattua, oli se että kahdesta koneestamme toinen oli rikki ja toinen niin täynnä, ettei siihen mahtunut enää lataamaan yhtään kuvaa. Kaikki jutut ovat siis tapahtuneet Päivälleen vuosi sitten.


  Matkahan oli työmatka - vanhempani osallstuivat näyttelyyn, jonka nimi oli Barrikaadit. Minä osallistuin heidän performansseihinsa, joten olin taiteilijalistassa mukana ;)
  Vanhempieni rakentaessa näyttelyään tai tehdessä muuta siihen liittyvää minulla oli aika tylsää. Sain liikkua yksin vain ostarissa, jossa galleria sijaitsi. Tein siis luppoaikanani läksyjä ja soitin viulua. Iltaisin sitten ruinasin että mentäisiin jonnekkin ja tehtäisiin jotain kivaa. Välillä onnistuin, välillä en.


  Moni voi olla jopa kateellinen kun pääsen vanhempieni työn ansiosta matkustamaan paljon. Mutta totuus on, että olen välillä todella ahdistunut hengaillessani tunteja ja päiviä yksikseni jossain. Blogissa näkyvät lähinnä hienoimmat hetket, sillä kuka nyt jaksaisikaan katsella kuvia minusta tekemässä läksyjä, soittamassa, tekemässä läksyjä ja taas vaihteeksi soittamassa. Mutta niiden hauskojen hetkien takia olen aina innokkaana lähdössä matkalle :)


 Mutta älkää siis huolestuko, aion toki bloggailla ihan normijutuistakin nykypäivästä näiden Lämpöä muitellen -juttujen lisäksi!


Laskettelemassa


Vitsi, miten pitkä mutta mahtava päivä! Tänään oli koulussa liikuntapäivä ja kaikki koulumme ysit lähtivät Messilään. Sai valita laskettelun ja kävelyn ja pulkkailun väliltä. Minä tottakai, otin laskettelun! Olin tosi innoissani, sillä en ollut lasketellut aikaisemmin. Sain kamat lainaan Lotalta hissilippu maksoi vain 12€. Yksi urheilullinen ystävänikään ei ollut lasketellut aikaisemmin, joten päätimme lasketella yhdessä.
  Eikä se laskettelu ollutkaan niin vaikeaa kuin olin luullut. Parin kiljunnan täyteisen harjoittelulaskun jälkeen minäkin viiletin jyrkemmissä rinteissä. Eivät Messilän rinteet nyt mitään jyrkkiä ole, mutta vauhti oli tasolleni sopiva. Totesin osaavani kääntyä aika nopeasti, kun pahassa sumussa meinasin vahingossa mennä hyppyristä, mutta viime hetkellä onnistuin kääntymään. Kumpareet riittivät minulle, niiltäkin ponnistamalla saattoi vähän pompahtaa. Vaikkei laji fyysisesti tuntunut kovin rankalta, niin kyllä vaan lounaalla hernekeitto maistui ja parin tunnin päästä söin viellä viisi soijanakkia!
  Tajusin kuitenkin siinä yksin hississä pohdiskellessani ettei minusta olisi laskettelemaan viikoksi jonnekkin Rukalle. Kolme tuntia oli oikein passeli aika. Hisseissä oleminen alkaa puuduttaa ja vauhtiinkin turtuu. Ja Messilässä rupesin jo samoja mäkiä laskettuani kaipaamaan uusia ja hurjempia mäkiä.
  Menemme luokkaretkellämme Ranskassa yhdeksi päiväksi laskettelemaan. Iskä ei antanut minun mennä, kun ei ole oikein sitä kokemusta. Enkä sitten tiedä, kannattaisiko maksaa yli satasta muutaman tunnin laskemisesta. Vaikka onhan se Alpeilla laskettelu yksi sellainen elämänkokemus, mikä olisi hienoa saada.
  Koulusta suoraan minulla oli Wanhojen kanssa soittoharkat, sitten kansanmusiikki ja viellä kuoro. Olen ylpeä kun jaksoin olla päivän pirteänä :)


Sumua oli siis ihan kunnolla…



tiistai 4. helmikuuta 2014

Candy for eyes










After summer holidays I haven´t bought any clothes. Because my cabinets are exuding of clothes, I´ve just thought that I have already enough clothes. In some way I´ve lost my inspiration with dressing up.  I´m dreaming about all king of trendy clothes and jewels, but I´ve noticed that if  I´ve bought a cloth that I´ve dreamed about the cloth doesn´t feel so pretty anymore.
  But at the same time I´ve noticed that photos in fashion magazines and blogs inspire me more and more. If I see someone who has dressed up beautifully that person makes me smile. If you think, the clothes you are wearing yourself you see the worst. But of course if someone praises you clothes it makes you happy.
  I don´t what do people think about my dressing when I sometimes use even weird clothes... But actually I don´t even care! I have many friends and they don´t either care how I dress, cause I don´t dress up so weirdly that people would stare on me so that my friend would be ashamed and walk other side of the road :D
  I would so much like to do more DIY-things to my clothes. I have now jeans that I´m decorating with flower fabric. Let´s just see when i´ll get it ready :D An other thing that I´m exited about is chancing clothes with my friends. You can new clothes but chance your old clothes back anytime. From the flea markets I don´t find really interesting things
  We consume too much and the landfills are fulling up. You don´t have to own everything yourself, but you can watch videos and photos online and admire.
   I searched thing that inspire me and I found these few things: I´ll never get fed up with jewels, those shorts settle so beautifully from the back too,  I´ve dreamed about a leather skirt and everything that has rivets looks pretty. But any of these things wouldn´t really fit me... But I can just admire <3

Jewels are from Bik Bok and clothes and bag from Alexander Wang


lauantai 1. helmikuuta 2014

Melkein vegaaninen soijamakaroonilaatikko


 Jääkaapissa on pyörinyt jo pitkään kaksi pakettia pehmeää tofua. Googlettelin sitten ohjeita mihin sitä voisi käyttää ja törmäsin tähän reseptiin. Meillä ei olekkaan syöty makaroonilaatikkoa varmaan viiteen vuoteen, joten ei kuin vain kokeilemaan!
  Homma meinasi tyssätä jo alkumetreillä kun huomasin tehdessäni neliskertaista annosmäärää, että soijarouhetta on vain puolet tarvittavasta määrästä. Mutta oikeastaan onni onnettomuudessa, sillä reseptissä soijarouheen määrä on aivan väärä suhteessa makaroonin määrään. Jäi vain vähän siis makaroonia yli, josta voi tehdä jonkun salaatin myöhemmin.
  Muokkasin ohjetta siis pikkuisen lisäämällä reilusti vihanneksia joukkoon ja käyttämällä kananmunia vegaaniversion oluthiivahiutaleiden sijaan. Veli on tilannut tukusta jotain 150 luomukananmunaa ja antoi meille niistä 50. Meillä on siis meneillä pienimuotoinen kananmunakuuri ;)


Soijamakaroonilaatikko
5 annosta

4dl makaroonia
1,5dl tummaa soijarouhetta
1,5 vettä
1 kasvisliemikuutio

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
rypsiöljyä
mustapippuria
valkopippuria
paprikajauhetta

250g pehmeää tofua
1 porkkana
1/3 paprika
1/4 parsakaali

2 kananmunaa
3dl(?) soijamaitoa
korppujauhoja
(juustoraastetta)


  1. Keitä makaronit vedessä noin 8 – 10 minuuttia.
  2. Laita soijarouhe kulhoon. Lisää lämmin vesi ja kasvisliemijauhe.
  3. Pilko sipuli ja murskaa valkosipulinkynnet. Kuumenna öljytyllä pannulla.
  4. Lisää pannulle vielä soijarouhe ja lämmitä, kunnes seos sakeutuu hivenen.
  5. Mausta soijarouheseos mustapippurilla, valkopippurilla ja paprikajauheella.
  6. Pilko vihannekset pieniksi paloiksi.
  7. Kaada makaronit kulhoon. Murenna pehmeä tofu makaronien sekaan. Sekoita vielä lusikalla.
  8. Laita soijarouheseos ja vihannekset makaronikulhoon ja sekoita. Kaada paistovuokaan
  9. Sekoita toisessa kulhossa kananmunat ja soijamaitoa. Kaada vuokaan.
  10. Ripottele päälle (halutessasi juustoraastetta ja) korppujauhoja.
  11. Paista uunissa 225 asteessa noin 50 minuuttia.


Itsellä koostumus ei ollut napakka eli soijamaitoa olisi voinut olla vähemmän. Eikä kummalisen juustokerroksen alta neste päässyt oikein haihtumaan. Mutta maku oli nami! Kannattaa laittaa kunnolla vihanneksia sekaan ja maustaa kohtuudella. Äidin mielestä makaroonilaatikkoni ja itse tehdyt etikkapunajuuret tuovat hänen lapsuuden mieleen. Retroruokaa.



Päivä on ollut niin perus kotipäivä kuin vain voi olla. Olen kokkaamisen lisäksi tänään leiponut pullaa, hiihtänyt, tehnyt puutöitä, saunonut ja katsonut Putousta. Minun puolesta Jukka Rasilan hahmo olisi saanut tippua!
  Huomenna menen Marille jonne on tulossa pari sen kaveria Meksikosta ja Saksasta jotka on täällä vaihdossa. Pääsen ehkä  rupattelemaan pitkästä aikaa jotain espanjaksi! Mäntsälän lukiossa tuntuu olevat paljonkin vaihtareita, meidänkin viime enkun tunnilla oli mukava aussityttö vierailemassa.

Sori vähän huonompilaatuisista kuvista. IPhone on vaan niin näpsäkkä...