sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kallion lukioon tutustumassa


Kävin keskiviikkona Kallion ilmasutaidon lukion avoimissa ovissa.
  Aikaisemmin samana päivänä olin kiertänyt aamulla Mäntsälän ala-asteita suosittelemassa Ehnroosin koulun Cern-luokka, jolla itse olen. Sitten lähdin junalla kuuntemaan esittelyä toisesta koulusta :D
  Minulla oli sellainen 40 minuuttia aikaa kävellä rauhassa Pasilan asemalta lukiolle. Olin katsonut kartasta hyvän reitin mutta sitten kuitenkin päätin, että käppäilen suuntavaistoni mukaan. Eipä siitä tullut oikein mitään. Käppäilin paahtoleipätehtaan takaa (oih mikä tuoksu siellä oli!) ja lopulta löysin itseni Sturen- ja Mäkelänkadun risteyksestä. No ei mitään ehdin paikalle justiinsa ajoissa ostamani take away -sushit kainalossa.

  Porukka oli jaettu kahtia kahteen eri tunnin mittaiseen esitelmään joista vaihdoimme sitten päittäin.
  Olin ensimmäisenä kuulemassa ilmasutaidon aineista. Kallion lukiossa niitä on siis seitsemän: teatteri, tanssi, puheilmaisu, kirjallinen ilmaisu eli killi, lavastus, media ja lava- ja äänitekniikka. Jokaisen aineen opettaja siis esittäytyi ja kertoi aineesta kaikkea yleistä kuten eri kursseista. Lisäksi jokaisella aineella oli joku oppilaiden esitys. Varsinaisten ilmasutaidon aineiden lisäksi myös koulun musiikin opettaja ja kuoro esiintyivät. Pimeä sali oli muuten oiva paikka mussuttaa sushia, kello oli yksi enkä ollut syönyt kuuteen tuntiin mitään.
  Tunnin päätyttyä siirryin kuuntelemaan opojen yleisempää esittelyä Kallion lukiosta ja sinne hakemisesta. Olin yllättynyt, että haettaessa täydestä kahdestakymmenestä pisteestä seitsemän tulee harrastuneisuudesta. Ja että Kallioon on päästy alle kasinkin keskiarvolla. Sain myös varmistettua sen, että minun olisi mahdollista käydä Kuvislukiossa A2-espanjan kursseilla, mikä olisi todella tärkeää minulle.

  
 

  Avoimissa ovissa käyminen vain vahvisti entisestään haluani mennä Kallion lukioon. Ehkä voisi vertailun vuoksi käydä jonkun muunkin lukion avoimissa ovissa, mutta Kallio kyllä houkuttelee kovasti; siellä on paljon ilmasutaitojen aineiden kursseja mutta niistä ei tarvitse valita vain yhtä ainoaa vaan voi ottaa useammasta aineesta kiinnostavia kursseja. 
  Itse olen miettinyt että ottaisin paljon tanssin kursseja ja lisäksi teatterin ja killin kursseja ja jos ehdin niin jonkun kurssin mediaa. Lisäksi haluaisin kuitenkin ottaa pitkän matikan, A2-espanjan ja vähän ranskaakin jatkaa ettei kaikki unohtuisi. Ja lukio oli siis ajatus käydä kolmessa vuodessa :D Mutta katsotaan nyt, monen asian kohdalla on vielä kysymysmerkki.



Kaunis pipo, eikö? :D

torstai 24. lokakuuta 2013

Miten minusta tuli kasvissyöjä


  Olen aina ollut kasvissyöjä kotona, sillä koko perheeni on. Syömme kotona kalaa, kananmunia ja maitotuotteita. Minulle erityisesti on kuitenkin tärkeää että ne vähät eläinperäiset tuotteet, joita syömme ovat luomua. Maidon olemme jättäneet kokonaan pois.
  Kun aloitin koulun, en tiennyt paljon mitään liharuoista. Ajattelin että meillä olisi joka toinen päivä makaroonilaatikkoa ja joka toinen päivä kanaa. No ei se ihan niin mennytkään. Kyllähän minä söin ihan iloisesti monia liharuokia, mutta en kyennyt ymmärtämään kuinka jolle kulle kokoliha saattoi maistua.  
  Viidennellä luokalla tutustuin leirillä yhteen minun ikäiseeni tyttöön joka söi pelkästään kasvisruokaa. Hän kertoi ettei syö lihaa koulussakaan. Siitä sain idean että hei, miksen minäkin rupeaisi koulussa kasvissyöjäksi!?
  Samoihin aikoihin kuulin myös millaista eläintuotanto on ja se kauhistutti minua.  Kuulin myös ensimmäistä kertaa liivattesta joka ällötti.
  En siis vain ollut aikaisemmin tullut ajatelleeksi että kodin ulkopuolella ei ole pakko syödä lihaa.
   Kysyin siis rehtorilta mahdollisuuksistani olla kasvissyöjä. Hän selvitti asian ja niin minusta tuli 150 oppilaisen koulun ainoa kasvissyöjä.


  Viidennen luokan lopussa aloin sitten syömään aina vuoro päivin porkkana- ja kasvispihvejä. Ja kun muilla oli lihakeittoa, minä söin kalakeittoa. Söin siis edelleen kalaa ja olin oikein tyytyväinen kolmeen ruokaani.
  Kuudennelle luokalle mennessäni meillä vaihtui keittäjä. Hän ei tiennyt paljoa enempää kasvisruoasta kuin edellinenkään. Hän kuitenkin teki aina kaiken soijarouheesta tai -nakoista ja maustoi kummallisesti. Soijarouhekeitto oli ehkä pahinta. Sain sinä jouluna raudat joten sain aina pehmeää leipää pahan näkkileivän sijaan. Sen vuoden elinkin pelkällä leivällä samoin kuin seitsemmännenkin luokan yläasteella.
  Kasille tullessani keskuskeittiö, josta ruokamme tuli, vaihtui. Nykyään minulla on noin neljä kertaa viikossa koulussa hyvää ruokaa ja kerran siedettävää. Aikaisempina kahtena vuotena oli ollut kerran hyvää, kaksi kertaa siedettävää ja kaksi kertaa aivan karmeaa ruokaa. Paljon on siis mennyt parempaan suuntaan.
  Kaverini usein haluavat maistaa ruokaani ja kehuvat sitä paljon paremman makuiseksi kuin omaansa. Kehotan aina heitä harkitsemaan siirtymistä kasvisruokaan mutta sitten he sanovat etteivät oikein jaksa pytää lupia. Mutta se ei ole tosiaan iso juttu pyytää vanhempia laittamaan viestiä terveydenhoitajalle ja vähän säätää että saisi parempaa ruokaa! Se olisi myös helppo tapa olla ekologisempi jos omia vanhempia ei kiinnosta ilmastonmuutos ja eläinten huonot olot. Olen aina todella ilahtunut kun näen uuden tyypin hakemassa kasvisruokaa.
  Jauheliha ja kana ovat siis maultaan ihan jees mutta kokoliha on yksinkertaisesti pahaa. Täytyy kyllä myöntää etten ole edes maistanut kunnon lihaa. En ole syönyt punaista lihaa yli kahteen vuoteen ja silloinkin vähän puoli vahingossa. Kanaa syön ehkä muutaman kerran vuodessa.


Photos from last Tuesday.

lauantai 19. lokakuuta 2013

Löytö


Kävin maanantaina protun paikallisessa Helsingissä ystävien kanssa. Olimme kuitenkin hyvissä ajoin Helsingissä ennen sen alkamista, joten päätimme hieman kierrellä kauppoja. Ja kuinkas sitten kävikään... Löysin tuon viininpunaisen svetarin ginatricosta puoleen hintaan! Hitsi vie, olen etsinyt jotain viininpunaista svetaria tai collegea varmaan vuoden. Kuitenkin ne ovat olleet minusta aina liian kalliita, pihi kun olen. Nyt olen jo suorastaan iloinen, etten saanut sitä Superdry:n svetaria, se kun ei ollut noin nätti ja maksoi yli tuplasti enemmän.




hoody ginatricot, shirt marimekko, jeans 2nd hand/ only, jacket global girl, scarf aunts made, earrings a gift from Croatia, shoes ecco

Kuvasimme ahkerasti tiistaina ja keskiviikkona. Tässä vasta ensimmäisiä tiistailta.


lauantai 12. lokakuuta 2013

i love me -messuilla

Jaakko Selin
  Eilen illalla päätettiin sponttaanisti lähteä Katrin kanssa i love me -messuille Helsingin messukeskukseen tänään. Messuilla on siis kauneus-, terveys-, kello ja koru-, muoti-, näkö- ja häämessut samanaikaisesti. Perus kiertelyn lisäksi kävimme muutamalla kivalla luennolla, seuraamassa haastatteluita ja muotinäytöksessä. Oikein mainiosti alkoi siis tämä syysloma.  Ei tarvinnut ravintolassa käydä syömässä, kyllähän ruokamaistiaisilla pärjäsi! Kännykkään tallentui kuvia julkkiksista, joita bongailimme ja stalkkailimme ahkerasti :D

Muotinäytös, jonka stailisti oli Teri Niitti. Yksi miesmalleista näytti ihan Barbie Kentiltä!

Yksi malleista oli Suomen Huippumalii Haussa -ohjelmasta tuttu Polina.

Stalkkasimme Elastista todella pitkään,...

... ennen kuin uskalsimme pyytää häntä yhteiskuvaan.
Ellen Jokikunnas

Lempibloggaajani Nora Shingler

BB-Niko

Katja Ståhlin kanssa keskustelemassa Roili Hulkkonen, Saara Sarvas ja Anne Kukkohovi

Saimi Hoyer ja Mert Otsamo

BB-Henna


Ja tässä viellä päivän saalis. Ostin uuden hiusharvan ja luomu aurinkorasvan, kaikki muu on näytteitä tai jotain palkintoja. I love me -messuilla vierailleet oli helppo tunnistaa Moroccoinoilin kasseista, heillä kun oli parhaat kassit ja superhyvät hiusöljynäytteet niissä sisällä. Minä onnistuin saamaan niitä viisi kiäh, kiäh! Toinen lempparijuttu on Marc by Marc Jacobsin Coca cola lasi, jonka sain Elleltä.

Ps: en saanut hehkuttamaani Superdryn svetaria Hulluilta Päiviltä, sillä niistä ei ollut enää kokoja jäljellä puoli kymmeneltä! Siis huh, huh puoli tuntia siitä kun kauppa oli auennut. Oikeastaan olen ihan helpottunut etten saanut sitä svetaria. Näin sen torstaina yhdellä tytöllä. Ei se oikeasti olisi ollut sen rahan arvoinen. Se pinkki teksti ei ollut mikään supernätti.

tiistai 8. lokakuuta 2013

Enemmän kuin svetari




 Oih, huomenna ne taas alkavat; Hullut päivät. Saa nähdä jos ehdin itse käymään niillä juusto-ostoksilla viikonloppuna. Jotain kuitenkin tulen toivottamasti ostamaan Hulluilta päiviltä.
  Selasin lauantaina huolellisesti edellisenä päivänä ilmestyneet Hullujen päivien katalogin. Merkkasin hiirenkorvalla kaikkia kiinnostavia juttuja. Yksi asia jäi kuitenkin mietityttämään todella: Superdryn tummanharmaa svetari.

I´m very sorry of the quality.
Olen siis etsinyt niin Stocmannilta kuin Ranskan reissussa jotain Superdrylta jo puolen vuoden ajan. Täysihintaisena en ole kuitenkaan raaskinut mitään ostaa. Samoin olen koittanut etsiä perus collegeja ja svetareita, mutta en ole löytänyt sellaista. Aina on jotain pientä siihen präntättynä, millä taas saadaan tuplattua tuotteen hinta... Haaveenani olisi löytää kirppikseltä ihan perus college ja vaikka sitten itse maalata siihen jotain tähän Kenzon tyyliin.
  Mutta nyt kun hitto vie on Superdryn tummanharmaa tummanharmaa svetari tarjolla mukiin menevään hintaan niin olisi melkein arvojani vastaan olla yrittämättä hankkia sitä :D
  Bongattuani tuotteen aloin vaan pohtia että miten ihmeessä voisin sen saada. Sitten kun minä pääsen paikalle, niin kuitenkin on jo kaikki koot menneet . Netistä en haluaisi tilata yhden paidan takia. Lipsautin asian puoli vahingossa ystävälle joka oli käymässä viikonloppuna ja hänellä olikin loistava idea.
  Nyt siis toivottavasti eräs toinen ystäväni, joka on joka tapauksessa menossa Hulluille päiville käy ostamassa minulle sen. Jes, jes, jes!
  Jos saan sen svetarin niin lupaan olla ostamatta paljoa mitään ennen joulualeja. Ellei sitten UFF:in tasarahapäiviä lasketa...

When I wast in Stocmann´s sales some years a go I bought those wonderful rubber Hunters shoes.

  Sain viime keväänä koulusta stipendin shekkinä. Kadotin kuitenkin shekin pian sen saatuani. Ajattelin etten kehtaa kertoa siitä opettajalle selvittääkseni asiaa, enkä muistanutkaan ennen kuin viime viikolla. Opettajani sanoi että voi olla mahdollista saada rahat ilman shekkiäkin, tosin hän piti sitä epätodennäköisenä, niin kuin minäkin - pitäisihän sitä osata rahan arvoisista shekeistä pitää huolta!
  Menin kuitenkin pankkiin kyselemään. He sanoivat selvittelevänsä asiaa ja ottivat puhelinnumeroni ylös. En uskonut että kuitenkaan soittaisivat.
  Perjantai-iltana sain kuitenkin viestin, että voin noutaa rahan henkkareita vastaan. Oi että kuin iloinen olin! Tänään kävin sitten noutamassa rahan.
  On huvittavaa että rahasumma, jonka stipendistä sain on suurin piirtein sama kuin svetarin hinta. Niinpä selitykseni äitilleni siihen, miksi tarvitsisin svetarin oli se että "ihan sama. Mä voin maksaa sen rahoilla, jotka olen vaivalla saanut selviteltyä itselleni stipendistä." Isäni taas naurahti siihen että "Olet siis uurastanut hyvien numeroiden eteen kokonaisen vuoden vain saadaksesi yhden svetarin" Ajatus tuntui kieltämättä pöhköltä, joten hylkäsin ajatusmallin. Maksan siis svetarin..... ööö.... synttärirahoilla! :D
  Kiitos OP:lle ystävällisestä palvelusta. Ihanaa että tumpelokin voi saada joskus anteeksi :D

  Toivottavasti kukaan ei kuitenkaan tämän postauksen yhdestä svetarista jälkeen ajattele, että olen prinsessa, joka ajattelekkaan muuta kuin uusia vaatteita. Ostan kuitenkin myös vaatteitani second handina enkä ylipäätään mitenkään kovin usein.
  Pakko muuten mainita että on iso ero sanooko kirppis vai second hand. Kirppis kuulostaa halpikselta ja nuhjuiselta, second hand taas tyylikkäämmältä ja ympäristöystävälliseltä. Eikö?

perjantai 4. lokakuuta 2013

Poseeraaminen - what and how?


  Tämä viikko on sujunut sutjakasti. Kolme koetta ollut ja tänään oli senioripäivä, jolloin entisiä kolumme oppilaita tuli kertomaan jatko-opinnoista meille yseille. Viikonloppuna on tulossa ystäviä kylään.


   Otettiin nämä kuvat Lotan kanssa sunnuntaina ihan naapurissa, mistä on taas kaadettu vanhaa metsää. Saa nähdä kauanko kestää ennen kuin silmäni tottuu tuohon hakkuuaukeaan, jossa oli ennen niin ihanan hämyinen kuusimetsä. Lukuun ottamatta viimeistä kuvaa Lotasta niin kaikki hänestä otetut kuvat olivat ns. harjoituskuvia, joissa halusin vain näyttää Lotalle, millaista kuvaa hänestä otin. Mutta Lotta olikin minusta niin nätti ja luonnollinen näissä että ne piti ehdottomasti julkaista täällä.


Minä taas en ole mielestäni kovinkaan nätti kun en poseeraa yhtään, kuten tässä kuvassa. Porukoiden mieletä minun kannattaisi aina olla kuvissä tämän näköinen eikä poseerata luonnottomalla ilmeellä. Mitäs te tykkäätte?



  Tässä tulikin mieleeni että aihetta voisi sivuuta syvällisemminkin.
  Poseraassamme kivetämme kasvomme tiettyyn ilmeeseen ja asentoon. Netissä on valtavasti ohjeita, miten kannattaa poseerata; leuka ylös, hyvä ryhti, vatsa sisään, peppu piukaksi, hymyile silmilläsi jne. jne. Monet harjoittelevat erillaisia imeitä peilin edessä tai ottamalla itsestään kuvia kameralla. Itsekkin myönnän kuuluvani tähän joukkoon. Aina kun peilaan itseäni alan poseeraamaan oikeastaan automaattisesti.
  Nykypäivänä on tärkeää nuorelle, että osaa poseerata. Facebookin profiilikuva täytyy päivittää säännöllisesti ja Instagramissa kannattaa kuvien kautta hehkuttaa omaa täydellistä elämäänsä. Kuvia pursuaa kaikkialta ja poseeraamisen taito korostuu. Mutta se mitä siitä seuraa minäkuvalle ja itsetunnolle onkin ihan oman postauksen aihe. Palatkaamme siis poseeraamiseen.
 Ystäväni julkaisee paljon kuvia Facebookissa kaksivuotiaasta lapsestaan. Mietin, miten hänellä on niin paljon kauniita, hymyileviä kuvia julkaista, sillä minun ymmärrykseni mukaan ei ole ihan niin helppo juttu saada iloisia, söpöjä ja tärähtämättömiä kuvia pikkulapsista.
 Ystäväni oli meillä kylässä ja otti kameran esiin ottaakseen kuvan lapsestaan. Lapsi jähmetti kasvonsa heti suloiseen lapsekkaaseen poseeraukseen, siihen samaan mikä hänellä on niissä niin monissa kuvissa Facebookissa. Olin äimistynyt, kuinka niin pieni lapsi saattoi osata poseerata niin hyvin. Taidon voi siis oppia ihan taaperotkin.

   Itse asiassa tuo kuva, jossa en poseeraa ei pitkän tuijottelun jälkeen olekkaan hassumpi. Kysymys on siis kiinni kauneuden ihannekuvastamme. Tällä hetkellä on kaunista poseerata kuvissa. Itse koen kuitenkin "sen kauniin" poseerauksen muuttuneen luonollisemmaksi jos vertaa ainakin omiin kuviini, joissa olin mielestäni näteimmilläni kurtistaessani kulmiani. Nauran kun näen jolla kulla viellä sellaisia poseerauksia, ellein se sitten ole ihan selvästi läpällä.
 En ole ihan varma, mikä oli tämän postauksen varsinainen sanoma, mutta kehottaisin kuitenkin kaikkia testaamaan ihan mielenkiinnosta poseerata kameralle "poseeraamatta".

 Mutta mahtavaa viikonloppua kaikille! Meitsi menee viettämään hurjaa perjantai-iltaa musiikin teorian tunnille. Mozart kutsuu, joten moi!







Jacket Only/ 2nd hand, scarf 2nd hand, hoody Lee Cooper.