Pusu konnareille

 Lähdin tänään Järvenpäästä junalla Riihenmäelle ja vaihdoin siellä Tampereen junaan. Juna oli juuri lähtenyt liikkeelle kun tajusin kauhuissani: olin unohtanut matkalaukkuni edelliseen junaan! 

  Paniikki ja itku alkoivat iskeä ja juoksin konduktöörin luo. Hän oli todella ystävällinen ja alkoi soittelemalla selvitellä, mihin juna oli jatkanut. Se lähtisi puolen tunnin päästä takaisin kohti Helsinkiä. Annoin numeroni konduktööri A:lle joka lupasi välittää sen konnari B:lle, joka oli Riihenmäki - Helsinki junassa. Itse jäin Hämeenlinnassa pois.

  Asemalla itkin ja pureskelin sormiani. Olin valmis lähtemään takaisin vaikka Helsinkiin asti saadakseni laukkuni takaisin. Pienessä laukussa oli kaikki Unkarin matkaa varten: passi, minun ja kaverini lentoliput, rahaa ja tavaroita. Lento lähtisi Tampereelta kymmeneltä.     

  Konnari A varoitti, että siivoojat olisivat voineet ottaa laukun ja viedä sen boksiin, josta ei voinut ottaa tavaraa pois ennen kuin maanantaina löytötavaratoimistossa. Se jos mikä sai ajatukseni käymään lujaa paniikin puolella.

  Puolen tunnin kuluttua konnari soitti ja kertoi, että laukku on tallessa. Olin pyytänyt isääni tulemaan Helsinkiin lähijunaa vastaan, jotta hän voisi toimittaa laukun Tampereen junaan. Sopiva juna lähti Helsingistä 5 minuuttia myöhemmin kun lähijuna oli saapunut.

  Isä soitti ja sanoi että laukku on matkalla. Hämeenlinnassa konnari C toi laukkuni ohjaamosta. Laukun päällä oli lappu:

15-vuotias tyttö tulee Hämeenlinnasta. Myy hänelle yksi (1) lippu ja anna laukku jos kysyy.

Myöhemmin konnari A soitti ja kysyi, sainko laukun. Nyt olen tippa linssissä onnellisena matkalla kaverini rippijuhliin ja sitten Unkariin. Konnari C muistutti juuri äsken varmaan kolmannen kerran virnistäen että muista ottaa laukku mukaan ;)

Pusu kaikille konnareille <3

Unkari kutsuu

Ensimmäinen viikko lukiolaisena takana! Arki ei vielä tunnu arjelta eikä koulu koululta, mutta eiköhän se siitä asetu. Eikä edes haittaa kun kaikki tuntuu uudelta, jännältä ja hauskalta.

  Jotta tekisin lukion alusta hieman hankalampaa, olen puolitoista viikkoa poissa koulusta. Minä lähden nimittäin keikalle Unkariin!

  Kuten jo aikaisemmin olen maininnut, soitan nykyään lahtelaisessa kansanmusiikkibändi Aavassa. Minut bongattiin siihen kun yhden bändin jäsenen pikkusisko oli samalla kansanmusiikkileirillä kanssani. Leirin päätöskonsertissa Rosa oli tykännyt äänestäni ja seuraavana päivänä minua pyydettiin bändiin mukaan. Suostuin heti ja vanhempani olivat myös iloisia.

  Tässä on sitten pitkin kesää käyty junalla Lahdessa treenailemassa ja yksi keikkakin heitetty. Kaikki on kuitenkin tähdännyt Unkariin.

  Soitamme Csopakin pikkukaupungissa Csopaki Napok -rantafestivaaleilla. Saamme täysihoidon koska kuulemma itse pormestari on viralisesti kutsunut meidät. Aamulla on soundcheck, päivällä loikoilua rannalla ja illalla keikka. Olen niin innoissani ja on makeeta sanoa että lähtee ulkomaille keikalle - tästä se kansainvälinen ura lähtee! ;)

  Viikon jälkeen jään pariksi päiväksi Budapestiin, missä olen ystäväni Micaelan kanssa, joka on siellä vaihdossa.

  Tiedän festareista ja Csopakista todella vähän; bändiläiset ovat olleen samoilla festareilla ennenkin, joten he voivat opastaa minua. Lähinnä olen fiilistellyt Budapestiä etukäteen, katsonut ruokadokkarin ja tutustunut nähtävyyksiin yms. Toivottavasti saan kasvisruokaa Unkarissa, se ei ainakaan Csopakin pikkukaupungissa ole kovin yleistä.