Maalaisromantiikkaa mahan täydeltä

Melkein viikko oltu jo Suomessa, viikonloppu meni mukavasti, kun Tia ja Jatta tulivat yöksi meille ja käytiin yöuinnilla jäätävänkylmässä vedessä sun sellaista. Sunnuntai-iltapäivällä kävin heidän kanssaan ottamassa vielä kuvia Suomen kaunniista luonnossa ja vielä uudemman kerran Lotan kanssa :) Minulla ei ole mitään Suomen viileätä syksyä vastaan, sillä huomasin, että minulla on aika paljon ja nättejä välikausi-vaatteita, erityisesti neuleita. Seuraavissa kuvissa vihdoinkin Lontoon-lohdutukseni, eli Ted Bakerin haalari. Tuo haalari jäi tämän kesän ainoaksi alennusmyyntiostokseksi, mutta tykkään siitä ihan sikana! Tuo haalari päällä on ihana tanssia, kun alaosan hörhelöt sen vain heiluvat :D Ja hei sehän oli -40% alennuksessa!
  Ihanaa nähdä teitä ihaaanat ystäväni. Rakastan teit <3

Tiivitaavi lentää...

...mutta hänet supermän pelastaa!

Jatta <3

Spying

Lotta

All of the rest of photos by Lotta:

Serious

Oma koti kullan kallis

Huuhhuh nyt sitten tultu takaisin Suomeen! "sisäinen kelloni" sanoo seitsemää illalla, mutta Suomessa on aamuyö eikä meikäläinen millään saa unta. Maanantai päivällä viimeisten ponchoshoppailujen jälkeen siirtyminen verkkaisesti lentokentälle. Lento Méxicosta Lontooseen lähti siinä kymmenen maissa illalla Meksikon aikaa ja lento sujui mukavasti, ruoka oli hyvää (kannattaa pyytää kasvisruokaa, ihan jo senkin takia, että erikoisruoat tarjoillaan ensin!) ja onnistuin nukkumaan katkonaisesti muutaman tunnin. Lontoossa aikaa siirtyä terminaalista toiseen oli kaksi tuntia eli minimi. Ja tietenkin juuri tällä kerralla höselön virkailijan tarkistaessa Pekan lentolaukkua tiputti lattialle Pekan kalliin ja herkän unilaitteen (joka estää häntä kuorsaamasta) ja siinä sitten piti alkaa kaikenlaisia valituksia tekemään. Olimme jo varmoja lennolta myöhästymisestä, mutta Lontoo-Helsinki kone oli parikymmentä minuuttia myöhässä, huh! Pekka meinasi myös unohtaa lompakkonsa lentokoneeseen, mutta onneksi ystävällinen henkilökunta palautti sen. Juu että tälläistä tässä juu, sattuu ja tapahtuu. Laskeskelen, että olen viimeisien kuudenkymmenen tunnin aikana nukkunut alle kahdeksan tuntia yhteensä. Tänään keskiviikkona en aio vielä mennä kouluun, vaikka niin monille olinkin lupaillut. En vain tiennyt että meillä on yölento Méxicosta Lontooseen vaan jo aikaisemmin päivällä lähtevä lento jolloin olisin ehtinyt levätä paremmin. Tänään luvassa pakkauksien pakkauksien purkamista, torkkumista ja mummulle soittamista ... Voisin myös päättää, että kenelle annan mitäkin tuliaiseksi :D

Koin tämäntyyppisen auringonlaskun "nopeutettuna" sillä
pakenimme auringosta poispäin

  Vie varmaan jonkun aikaa totutella seuraaviin asioihin:
- On muitakin ihmisiä, kuin vanhempani ja minä jotka puhuvat suomea. Kauhean tönkön tuntuista
  puhua esim. lentoemännälle suomea! Eikä voi sanoa mielipidettään vanhemmille bussissa istuvasta
  henkilöstä
- Kraanavettä voi juoda eikä kuorineen syötäviä vihanneksia ja hedelmiä tarvitse desinfioida
  ihmetipoissa. Mikä luksus ja helpotus hampaiden pesemiseen!
- Täällä on kylmääää ja pimeääää
- kahdeksan tunnin aikaero. En osaa päättää, pitäisikö vain löhötä sängyssä ja odotella unen tuloa vai
  tehdä jotain raskasta, jotta uni maistuisi paremmin
- Ruoka. Minulla ei ole enää elämää ilman AITOJA käsintehtyjä maissitortilloita!

Kuvat migrationinstitute.fi ja cartinafinland.fi

Meksikolaista arkkitehtuuria ja koruja

Huomenna illalla lähtee kone jo kotia kohti! Parin tunnin välilasku Lontoossa ja ollaan joskus tiistai-itana Suomen aikaa perillä. Tänään käyty vielä Frida Kahlon ja Muac -museoissa katsomassa viimeisiin hetkiiin asti mahdollisimman paljon taidetta! Huomenna eskä vielä viimeisiä ostoksia jo valmiiksi ylitsepursuaviin matkalaukkuihin (olen löytänyt kaksi ihanaa ponchoa, mutta ne ovat vähän hintavia ja aika tavallisia) Kenties viimeisenä Meksiko-postauksena eilisiä asukuvia, melkein kaikki täältä Meksikosta. Kuvauspaikkana maailman kaunein anglikaaninen kirkko Chapultepecin kaupunginosassa. Episcopalin kirkossa järjestettiin kunnianosoitus kirkon suunnittelijalle Carlos Mijaresille. Vaikutti lähes messulta, kun neljä miestä ylistää, ei Jumalaa vaan Mijaresia hänen suurenmoisesta suunnittelijantyöstään ja lopuksi Carlosin oma pieni puhe, jossa hän kuittasi mitäänolemattomuutensa :) Tilaisuuten jälkeen säkkipillimusiikkia ja englantilaisia välipalaherkkuja.
  Kannattaa muuten vilkaista tuota kuka-merkin facebook-sivua!

 Tradicional Raramuri Blouse gift, jeans Zara, top H&M, bag kuka accesories, earrings and necklace from Oaxaca, traditional Wixarixa bracelets gifts and from Guadalajara´s market, lipstick The Body Shop, 

Pakkohan nyt sitten nimmari oli saada!

Mitä näinkään Guadalajarassa?

Guadalajara´s zócalo

Terqut täältä D.F:stä taas! Viimestä viikkoa viedään Meksikossa! Haluaisin olla täällä vielä piiiitkän aikaa ja tuntuu kuin olisin ollut täällä vain pari viikkoa, mutta toisaalta on ihan mukava taas näkemään ystäviä ja Suomea.
  Taas on siis blogi ollut hiljaisena yksi syy oli se, että reilun viikon olin wixarixa-vuoristossa, jossa oli (yllätykseksi) netti mutta ei sentään tarpeeksi hyvä postauksien tekemiseen. Wiikosta wixarixojen kanssa kerron myöhemmin, tällä kertaa vuorossa Guadalajara, <Meksikon 2. suurin kaupunki, asukkaita vaivaisen Suomen verran.
  Guadalajarassa käytiin wixarixa-vuoristoon mennessä 4.–7. syyskuuta ja sielä takaisin tullessa 15.–18. Molemmilla kerroilla asuttiin (eri) ystävien luona. Vanhemmillani oli kaksi wixaricamuseota koskevaa keskustelua (juu ja siitä museosta lissää myöhemmin!) ITESO:ssa joka vaikutti ihanalta yliopisto-kampukselta, ja joka kylläkin maksaa hirmuisesti. Tietenkin ihastuin siellä erityisesti opiskelijoille ilmaisiin liikuntamahdollisuuksiin, joista muutama mainitakseni jalkapallo, tennis, pingis ja iso kuntosali. Mutta vanhempieni töitten välissä ehdittiin silloin tällöin olla "tavallisia" turisteja :D

Horse riding at Colomo´s park (really cheap!)

  Viime sunnuntaina Lea ja minä pääsimme ratsastamaan! Minulle se oli ensimmäinen "oikea" kerta, jos ei lasketa sitä, kun pienenä joskus olen saanut istua hevosen selässä ja joku aikuinen on taluttanut heppaa pienen kierroksen. Hepat olivat tietenkin todella säyseitä ja tottelevaisia. Kiertelimme suloisia polkuja Bosque de Colomossa kokonaisen tunnin ja arvatkaa paljon maksoi per nenä!? Alle viisi euroa! Kaikista hauskinta oli, kun hevonen ravatessaan nosti vähäksi aikaa laukkaan! Iltapäivällä mentiin emännän suvun uima-altaalle ja hyppäsin talon katolta veteen.
  Ehdoton asia, mitä ostaa wixarixa-intiaanien kylistä on heidän korunsa ja naamionsa. Jos et kumminkaan ehdi käydä sellaisissa, niin Guadalajaran keskustasta voi ostaa samanlaisia neljä kertaa kalliimmalla. Guadalajaran keskustan katedraali ainakin ulkoapäin näytti upealta, sisällä en ehtinyt käydä.

Don´t get nervous, if you don´t find immediately what you
 want at San Juan De Dios -market :P

Dos Santos <3 I´ve got his shirt, but just a newer
model than the shirt in this picrute

  Aivan erinomainen paikka aivan kaiken ostamiseen Louis Vuittonin feikkilaukukuista yrtteihin, nahkakengistä ponchoihin on San Juan De Dios:in tori! Hahhah itselleni ostin futisharkkoihin Giovani Dos Santosin pelipaidan <3
Niistä wixarixakoruista vielä sen verran, että ystäväni ja käsityön opettaja Apollonia San Miguelin wixarixa-kylästä opetti minulle tekemään kyseisiä perinnekoruja! Olen aivan innoissani tästä uudesta oppimastani käsityötavasta! Kaikki kuvat poimittu netistä ja saatiin juuri viestiä, että omaa kameraani ei kannata enää korjata ;( Tulossa pian juttua wixarixoista!

Muotidokkari x 2

Ylhäällä oikealta toinen kuva: Anna Wintour

Terkut Guadalajarasta, on mennyt mukavasti, asutaan ystävillä, joilla on pieniä lapsia, jee! Ja voitin tiukan pingisottelunkin Pekkaa vastaan, erin 4-5, pistein 22-24.
  Eikös olisi mukavaa lukea blogissani jostain muustakin, kuin Meksikosta ja minusta? No, tässäpä sellainen postaus pitkästä aikaa! Katsoin josku jo kauan sitte Oaxacassa kaksi TÄYSIN erilaista muotidokumenttia, The September Issue ja Bill Cunningham New York. Yksi syy, miksi en heti uskaltanut alkaa tehdä postausta tästä aiheesta, oli se että en ollut varma, olisiko suloinen Bill vielä hengissä (ikää hänellä siis on 83 vuotta ja vielä porskuttaa ja olen siitä niin iloinen!)
  Mutta ensin kerron Bill Cunninghamin (2010) dokkarista. Sen on ohjannut Richard Press. Yleisesti siinä kerrotaan koko hänen valokuvaajanurastaan, mutta toki keskittyen nykyhetkeen. Hän siis kuvaa katumuotia New Yorkissa The New York TimesIIN viikottain ilmestyvään juttuun katumuodista. Hän on aivan super ihana, aina iloinen aidolla tavalla, mutta näyttää pariin kertaan tunteensakin kameralle, ensimmäisen kerran, kun häneltä kysytään hänen uskostaan ja toisen kerran puheessaan Ranskan kunnialegioonan korkeinta merkkiä vastaanottaessaan. Hän on tehnyt hienoa uraa ja voisi olla pitkänenäinen ja nirso, mutta hän asuu säälittävässä kopperossa, jossa ei ole edes keittiötä, sillä hän syö aina valmisruokaa. Hän käyttää myös aina samoja vaatteita, hänellä on samanlaista supermarketista ostettua sinistä paitaa monta kappaletta. Yksi lempikohtauksistani on, kun hän jonottaa muotinäytökseen eikä meinaa päästä sisään, niin eräs mies tulee hakemaan hänet sanoen: "hän voi ohittaa jonon, sillä hän on yksi maailman tärkeimmistä ihmisistä". Myöhemmin hän ottaa kuvia pikkuisella kamerallaan eturivissä, kun muilla valokuvaajilla on sellanen metrin pituinen objektiivi kameroissaan :) Myös hänen työskentelyään näytetään New Yourkin kaduilla, kun hän pyöräilee keskustaan ja kipittää ihmisten eteen ja ottaa röyhkeästi kuvia kaikista kiinnostavasti pukeutuneista ihmisistä. Moni dokkarissa haastateltu ihminenon todella ylpeä siitä, jos on saanut olla Billin kuvattavana! Haastateltavat ovat myös mielenkiintoisesti pukeutuneita ja heillä on hauskoja lausahduksia, esim. "Olemme kuin maalauspohjia. Joka aamu heräämme uudestaan maalattavaksi meikeillä. En ikivä voisi lähteä ulos ilman meikkiäni. Haastateltavien joukossa myös Voguen päätoimittaja Anna Wintour sanoo: "Me kaikki laittaudumme Billiä varten". Dokumentti on ihanan iloinen ja sen nähtyään tekee heti mieli mennä hyppelemään kaduille ja räpsimään kuvia ihmisistä!
Lisää dokkarista: http://zeitgeistfilms.com/billcunninghamnewyork/

"More than anyone else in the city, he has the whole visual history of the last 40 or 50 years of New York. It's the total scope of fashion in the life of New York."^[3] He has made a career taking unexpected photographs of celebrities, socialites, and fashion personalities, many of whom value his company. Oscar de la Renta

In 2010, filmmaker Richard Press and Philip Gefter of The Times produced Bill Cunningham New York,^[4] a documentary about Cunningham.^[2]The film was released on March 16, 2011. It shows Cunningham traveling through Manhattan by bicycle and living in a tiny apartment in theCarnegie Hall building. The apartment has no closet, kitchen, or private bathroom, and is filled with filing cabinets and boxes of his photographs.

  Sitten toiseen, aivan erilaiseen dokkariin!
  Syyskuun numero, The september issue (2009),on ohjannut R.J. Cutler. Dokumentti kertoo siis Yhdysvaltojen Voguen syyskuun numerosta 2007. Tänä keväänä dokkari näytettiin myös Teeman design-viikolla. Tunnetusti syyskuun numero on aina vuoden isoin, mutta vuosimalli 2007 tulisi olla kaikkien aikojen paksuin Vogue. Lehden edistyessä seurataan pääosassa päätoimittaja Anna Wintouria ja taiteellinen johtaja ja ex-huippumalli Grace Coddingtonia. Dokkarissa on kaikenlaisia kohtauksia, muotinäytöksiä, kuvauksia ja niiden suunnittelua ja erään designerin suunnittelutyötä. Kaikesta kummallisimpia kohtauksia ovat ne, joissa Annalle tuodaan mallistoja tai lehtijuttuja esiteltäväksi ja Anna haukkuu ne rauhallisesti päin naama ja haukuttavat ihmiset näyttävät alkavat kohta itkeä ja sanovat vain "OK, Anna" ja lähtevät nopeasti pois. Annalle myös hylkää superkauniita kuvia, muun muassa Gracen lempikuvan. Mitään henkilökohtaista Annasta ei saada irti, ainoastaan pieni kohtaus hänen mukavasta tyttärestään. Grace on "ainoa henkilö, joka uskaltaa sanoa jotain Annalle vastaan" ja on dokkarissa tosi lämpimän ja mukavan tuntuinen, kenties johtuen siitä, että hän oli menettänyt kaiken auto-onnettomuudessa, jossa hänen kasvonsa menivät pysyvästi arville, joten sinne meni hänen mallinuransa ja hänen oli aloitettava uusi ura. Dokkarin nähtyään ei voi olla miettimättä, että tämähän on aivan kuin Paholainen pukeutuu Pradaan! Selkeästi Anna on vaikuttanut vahvasti dokkarin lopputulokseen. Ihaninta ovat superkauniit kuvat, vähän jäykkä kokonaisuudessaan, mutta laadukas.

  Selkeä ero dokkareiden välillä on muotiin suhtautuminen: Billille se on elämä ja intohimo, Annalle työ ja ura.

Grace  and Anna

Maailman suurimmasta kaupungista, terve!

Tässäpä odottelen lentokentällä, että päästäisiin jo Guadalajaran lentokoneeseen. Tyypillistä, ei ole mitäään tietoa missä nukutaan tämä yö eikä myöskään siitä, että milloin jatketaan matkaa Läntiseen Sierra Madre-vuoristoon. Mutta nyt aattelin vähän kertoa Meksikon pääkaupungista, Mexicosta. Kun siellä on koko ajan oltu ja menty, yhteensä jo kolme kertaa eri aikoja. Vanhempani ovat asuneet täällä, joten heillä on paljon ystäviä täällä, joiden luona olemme käyneet syömässä. Mutta aina välillä ollaan sitten päästy viettämään aikaa turisteina.

  Zócalo eli keskusaukio on iiiso, maailman toiseksi suurin aukio! Zocalon reunalla on hienoja ja vanhoja rakennuksia esim. valtava katedraali ja kansallispalatsi. Kuuluisa maamerkki on myös zòcalon valtava Meksikon lippu, joka on myös suosittu ja helppo tapaamispaikka.

Zócalon vieressä on alkuperäisen Mexicon atseekkipyramidit, jotka ovat hauskat korkeiden ja nykyaikaisten rakennusten ympäröimänä. Samalla lipulla pääsee museo Templo Mayoriin (suomeksi suurin temppeli), jossa kerrotaan hyvin perusteellisesti Mexicon historiasta. Zócalon kiertämiseen ja pyramidien ja museon katsomiseen kannattaa varata 3-4 tuntia. Itse olimme hyvin onnekkaita, sillä isäntämme Alfredo Vidal suostui lähtemään oppaaksemme koko päiväksi! Hän on arkkitehti, joten saimme kuulla paljon hienojen rakennuksien historiasta. Hän myös esitteli meille pienempiä rakennuksia, jotka eivät kuulu jokaturistin nähtävyyksiin. 

Olemme asuneet Alfredon luona Cuauctemoc-kaupunginosassa lähellä Chapultepec-puistoa, jossa sijaitsevat monet Méxicon kuuluisimmat museot. Seuraava kuva on Museo de Arte Modernosta ystävämme Laureana Toledon kokoamasta valokuvanäyttelystä. Tämän museon kiertämiseen kannattaa varata kaksi tuntia tai vähän alle. Melkein toisella puolella katua on Rufino Tamayon museo, jossa en ole vielä ehtinyt käydä. Kyseinen museo on jälleen avattu yli vuoden tauon jälkeen. Vielä kolmas museo ja Chapultepecin museoista suurin on Museo de Antropologia. Siellä vierähtää helposti koko päivä, sillä museo käy läpi koko Meksikon intiaanialueiden historian ja nykyajan. Museon kirjastossa saa myös lukea kirjoja, jos osaa "tilata" kirjan nimeltä. Varmasti tulee huono olo, jos yrittää kiertää nämä kaikki samana päivänä :D

Yksi tunnettu nähtävyys olisi Teotihuacan valtava pyramidialue parin tunnin päässä Citystä, mutta läheinen ystävämme kertoi, että Teotihuacaniin meneviin turistibusseihin on tehty aseellisia ryöstöjä, jopa tapettu turisteja. Joten no thanks, ei Teotihuacania tällä reissulla, ellei päästä jonkun tutun yksityisellä kyydillä. Sitten on tietenkin vielä yksi museo, yhden Meksikon kuuluisimmiista taiteilijoista, Frida Kahlon museo! Sitten vielä hirmuinen määrä kuvia, luultavasti on tulossa vielä lisää, kun saan siirrettyä toiseltakin koneelta.

Museo de arte moderno. Now there´s for example an exhibition
 arranged by our friend Laureana Toledo.

Only things that are from Finland - Nokia and alcohol :D

The original Mexico City

Plaza de revoluciòn.

I couldn´t do yoga there!

This is the place for couples

Auditorio near Chapultepec-park. But why the flag for mourning? 

This and the next foot from Museo Mayor

This and five next foots from museo de antropologia

that´s cute <3

Aztecas used to sacrifice the heart of offer on this stone

aztec dancers on the zócalo

The pyramids again.

Zócalo

The central catedral

Saa nähdä, milloin seuraavan kerran pääsen nettiin, ainakaan vuoristossa en pääse! Mutta katotaan nää pari päivää Guadalajarassa. Nyt riennän koneeseen!