Seikkailu Unkarissa 1

Lentoni lähti kymmeneltä illalla Tampereelta lauantaina 16.8. Takana olivat hauskat rippijuhlat ja uuteen maahan matkustaminen jännitti, mutta onneksi bändikaveri Salla matkusti kanssani. Budapestiin laskeuduimme puoliltaöin paikallista aikaa.

  Taksi oli hintava, joten hyppäsimme bussiin. Olin ajatellut että vaihtaisimme metroon, mutta eiväthän ne yöllä kulkeneet. Vaihdoimme massan mukana bussia ja paikalliset englantia puhuvat nuoret neuvoivat missä jäädä. Jäimme jossain ja lähdimme suunnistamaan kohti Tonavaa, sillä juna-asema oli toisella puolella jokea.

  Suunnistaminen sujui mainiosti kartan ja älypuhelinsovelluksen avulla. Olimme joskus seitsemältä aamulla Csopakissa. Nukuin puoli tuntia ja sitten olisikin aamupala pormestarin kanssa.

  Aamupalalla meille kerrottiin että meillä olisi ehkä vain yksi keikka mutta vapaa-ajallemme on suunnitelmia. Pääsisimme ilmaiseksi rannalle ja samoin syöminen tietyssä rannan ravintolassa olisi ilmaista.

  Treenasimme aamupäivän, chillasimme rannalla iltapäivän, söimme päivällisen majapaikassa ja kävimme illalla katsomassa "festareita" joilla soittaisimme  seuraavana päivänä.

Pusu konnareille

 Lähdin tänään Järvenpäästä junalla Riihenmäelle ja vaihdoin siellä Tampereen junaan. Juna oli juuri lähtenyt liikkeelle kun tajusin kauhuissani: olin unohtanut matkalaukkuni edelliseen junaan! 

  Paniikki ja itku alkoivat iskeä ja juoksin konduktöörin luo. Hän oli todella ystävällinen ja alkoi soittelemalla selvitellä, mihin juna oli jatkanut. Se lähtisi puolen tunnin päästä takaisin kohti Helsinkiä. Annoin numeroni konduktööri A:lle joka lupasi välittää sen konnari B:lle, joka oli Riihenmäki - Helsinki junassa. Itse jäin Hämeenlinnassa pois.

  Asemalla itkin ja pureskelin sormiani. Olin valmis lähtemään takaisin vaikka Helsinkiin asti saadakseni laukkuni takaisin. Pienessä laukussa oli kaikki Unkarin matkaa varten: passi, minun ja kaverini lentoliput, rahaa ja tavaroita. Lento lähtisi Tampereelta kymmeneltä.     

  Konnari A varoitti, että siivoojat olisivat voineet ottaa laukun ja viedä sen boksiin, josta ei voinut ottaa tavaraa pois ennen kuin maanantaina löytötavaratoimistossa. Se jos mikä sai ajatukseni käymään lujaa paniikin puolella.

  Puolen tunnin kuluttua konnari soitti ja kertoi, että laukku on tallessa. Olin pyytänyt isääni tulemaan Helsinkiin lähijunaa vastaan, jotta hän voisi toimittaa laukun Tampereen junaan. Sopiva juna lähti Helsingistä 5 minuuttia myöhemmin kun lähijuna oli saapunut.

  Isä soitti ja sanoi että laukku on matkalla. Hämeenlinnassa konnari C toi laukkuni ohjaamosta. Laukun päällä oli lappu:

15-vuotias tyttö tulee Hämeenlinnasta. Myy hänelle yksi (1) lippu ja anna laukku jos kysyy.

Myöhemmin konnari A soitti ja kysyi, sainko laukun. Nyt olen tippa linssissä onnellisena matkalla kaverini rippijuhliin ja sitten Unkariin. Konnari C muistutti juuri äsken varmaan kolmannen kerran virnistäen että muista ottaa laukku mukaan ;)

Pusu kaikille konnareille <3

Unkari kutsuu

Ensimmäinen viikko lukiolaisena takana! Arki ei vielä tunnu arjelta eikä koulu koululta, mutta eiköhän se siitä asetu. Eikä edes haittaa kun kaikki tuntuu uudelta, jännältä ja hauskalta.

  Jotta tekisin lukion alusta hieman hankalampaa, olen puolitoista viikkoa poissa koulusta. Minä lähden nimittäin keikalle Unkariin!

  Kuten jo aikaisemmin olen maininnut, soitan nykyään lahtelaisessa kansanmusiikkibändi Aavassa. Minut bongattiin siihen kun yhden bändin jäsenen pikkusisko oli samalla kansanmusiikkileirillä kanssani. Leirin päätöskonsertissa Rosa oli tykännyt äänestäni ja seuraavana päivänä minua pyydettiin bändiin mukaan. Suostuin heti ja vanhempani olivat myös iloisia.

  Tässä on sitten pitkin kesää käyty junalla Lahdessa treenailemassa ja yksi keikkakin heitetty. Kaikki on kuitenkin tähdännyt Unkariin.

  Soitamme Csopakin pikkukaupungissa Csopaki Napok -rantafestivaaleilla. Saamme täysihoidon koska kuulemma itse pormestari on viralisesti kutsunut meidät. Aamulla on soundcheck, päivällä loikoilua rannalla ja illalla keikka. Olen niin innoissani ja on makeeta sanoa että lähtee ulkomaille keikalle - tästä se kansainvälinen ura lähtee! ;)

  Viikon jälkeen jään pariksi päiväksi Budapestiin, missä olen ystäväni Micaelan kanssa, joka on siellä vaihdossa.

  Tiedän festareista ja Csopakista todella vähän; bändiläiset ovat olleen samoilla festareilla ennenkin, joten he voivat opastaa minua. Lähinnä olen fiilistellyt Budapestiä etukäteen, katsonut ruokadokkarin ja tutustunut nähtävyyksiin yms. Toivottavasti saan kasvisruokaa Unkarissa, se ei ainakaan Csopakin pikkukaupungissa ole kovin yleistä.

 

Rippikoulu kuvina

Menin riparille pari päivää myöhässä suoraan hautajaisista iltajunalla.

Yhden oppitunni aiheena oli Jeesus. Pidimme Jeesus-messut joissa isosryhmällä oli aiheena Jeesus tietäjänä. Jeesukselta (Conchitalta) sai kysyä mitä vain mutta hän vastasi aina jotain "kastemato mönki maan alla. Se kohtasi 25 etanaa. Yksi niistä oli urospuolinen"

Pääsimme häihin jotka järjestettiin leirikirkossamme. Aaaws

Leikki jossa laulettiin: Mu-mu-mu-muumi ja-ja-ja Jaffa. Ne kelpo lililimppareita on. En tykännyt kun tipuin heti ensimmäisenä.

Sunnuntaina kun ei ollut oppitunteja, kiipesimme Tahkovuorelle.

Ahis 4 <3

Ihanimmat isoset

Iltaohjelman sketsi jossa tytöt kyyristelivät poikien takana ja olivat ikään kuin heidän kätensä, joilla he koittivat meikata heitä. Meni kyllä ihan huulipunat poskelle jaripsarit nenään ;)

Samana iltana innostuttiin meikkaamaan poikia vähän enemmänkin.

Lähetyhuutokaupassa kuka tahansa saattoi laittaa jonkun tavaran tai palvelun tarjolle. Tuotot menivät hyväntekeväisyyteen. Minä tarjouduin laittamaan jonkun hiukset, mutta sen palvelun huusi pappi, jolla oli siili. Enpä sitten koskaan laittanut hänen hiuksiaan...

Aamujumalanpalvelus jonka jokainen raamatturyhmä piti vuorollaan.

Meidän raamatturyhmä. Vasemmassa laidassa isonen :) okei kuvasta puuttui juuri tuolloin yksi poika ja toinen isonen.

Silmusta ja minä. Hienot ilmeet, Eiks jeh?!

Herikset

Kukkuu! Olen siirtynyt virallisesti nykyaikaan sulla minulla on älypuhelin!!! Iskän vanha iPhone 4S toimii hienosti ja nyt voin olla netissä jopa sähköttömällä mökilläni.

  Kuten jo viime postauksessa kerroinkin, olin puolitoista viikkoa sitten Lapualla herättäjäjuhlilla eli heriksillä. Onneksi menimme sinne bussilla Emmi-isosen kanssa, sillä juna jolla olisimme tulleet, oli mennyt matkalla rikki ja yksi kaveri matkusti 8h ja joutui ostamaan osittain uuden junalipun.

  Torstaina fiilis oli mahtava. Kaikki olivat vain sillee "hei! Me ollakkaa esittäydytty viel. Kukas sä oot?" Ensimmäisenä iltana tuli siis liki 20 uutta nimeä opeteltavaksi. Mahtavinta oli tutustua viiteen uuteen kalliolaiseen joista yksi tulee olemaan mun luokalla!

Nuoret ja aikuiset tekevät juhlilla paljon talkootöitä. Minä ruokailuavustajana autoin vaikka mummeleita kantamaan kahvikupin pöytään jos he itse olisivat läikyttäneet liikaa. Kun teki töitä, sai ruokalippuja joilla sattoi käydä hakemassa ruokaa ruokapaikoista. Elelinkin juhlat riisipuuron ja kasvissosekeiton voimin.

Yöveisuut

Vähäisten yöunien jälkeen perjantaiaamuna kiinnitimme yhdessä etikettejä körttipastillipusseihin. Homma oli hauskaa ja saimme palkaksi ilmaisen majoituksen lukiolla koko juhlien ajaksi.

Iltaisin kun ei ollut enää töitä chillailimme esim. Yökahvilassa. Liian vähäisten unien takia en olisi kyllä kestänyt pidempiä juhlia kuin nuo kolmen yön :D

  Nyt olen ollut puolitoista viikkoa mökillä. Pitäisi alkaa kuistinrakennustalkoot kunhan saadaan puutavara tänne saareen asti! Ollaan veljeni Pyryn kanssa myös kuvailtu lyhytelokuvaa, siitä tulee hieno! Jotain kuvia koitan tännekin saada kuvaustunnelmista.

Pikapäivitys kuulumisista

Heeeeei!

Onpa outoa olla netissä kolmen viikon tauon jälkeen! Päivittelen nytten Kuopiosta Emmi-isosen luota. Kesäloman ekalla viikolla olin siis kansanmusiikkileirillä josta minut bongattiin lahtelaiseen Aava-bändiin. Kansanmusiikkiyhtyeessämme on 15-20 muusikoita sellanen alle kymmenen henkilöä ja bändi on varsin tyttövoittoinen. Siitä lisää myöhemmin.
  Leirin lopulla äitini soitti kertoakseen suru-uutisen: ukkini on kuollut. Hän kuoli syöpään joka havaittiin maaliskuussa. Kuolema oli odotettavissa mutta pysäytti silti. Olin ukkini kanssa todella läheinen eikä minulla ole koskaan aikasemmin kuollut ketään lähipiiristäni. Ukkini oli viisas ja kannusti minua aina etenkin musiikin parissa.
  Toisella viikolla olin vähän kavereiden kanssa, vastaanotin lukiopaikkani Kallion lukiosta (pääsin!!!!!!!) ja autoin hautajaisjärjestelyissä.
  Kolmannella viikolla oli keskiviikkona hautajaiset joista lähdin suoraan riparille Aholansaareen Tahkon lähelle. Tulin muutaman päivän myöhässä mutta ehdin silti tutustua kaikkiin mahtaviin leiriläisiin puolentoista viikon aikana.
  Ripari oli ihana. Ihanuudesta kertovat esim kaikki inside-läpät joita kertyi paljon. Ihmiset tuli yllättävän läheiseksi lyhyessä ajassa. Oli hienoa tutustua ihmisiin eri puolilta Suomee. Porukkaa oli aina Oulusta Inkooseen ja Lapualta Nilsiään.
  Viidennellä viikolla olen ollut mökillä Savonlinnassa kummitätini, hänen poikansa, veljeni, vanhempieni ja ystävieni Heiin ja Sannin kanssa. Nyt olen tosiaan yötä isosellani Kuopiossa sillä lähdemme huomenna Lapualle herättäjä-juhlille. Riparini oli siis herännäisten järjestämä ja heriset on vuotuinen juhla vähän niin kuin lestadiolaisilla on Suviseurat. Sinne olen nyt menossa viikonlopuksi talkoisiin ja viettää laatuaikaa ripariystävieni kanssa.
  Ensi viikon ja siitä seuraavan olen varmaan mökillä, ehkä käväisen välissä etelämpänä. Tiedossa on sielä kuvaamista veljen kanssa ja talkootöitä. Loppukesä hurahtaakin töissä puhelinmyyjänä (tiedän että moni tirskahti tai tunsi sääliä luettuaan sanan puhelinmyyjänä, mutta työpä tuokin ja iltapäivät voi olla kavereiden kaa)
  Kauhiata kuinka tää kesä tuntuu aina juoksevan! Ootan toki innolla ens syksyä Kallion lukiossa, meillä on ihan mahtavaa porukkaa tulossa sinne. Nyt jo on järkätty kaikkia tapaamisia yms. En ole kyllä päässyt niihin vielä...

Tarkempaa juttua kuvien kanssa toivottavasti tulossa joskus kun pääsen hamassa tulevaisuudessa seuraavan kerran nettiin :D Tällä hetkellä ei toimi edes puhelin. Hommasin uuden netillisen liittymän mutta uusi sim-kortti jäi mökille.... :D Olen kuitenkin kovaa vauhtia siirtymässä älypuhelimelliseen nykyaikaan!!

Peruskoulu päättynyt!

Skirt Marimekko, gardigan Marc O´Polo

Rock & chic

Viimeisen kuukauden aikana on ollut yhtä sun toista kiirettä. Heti kun koulussa oli kokeet tehty niin on minulla on ollut pääsykokeita Sibeliuslukioon ja Pakilan, Lauttasaaren ja Espoon musiikkiopistoihin. En tiedä vielä missä asun ja harrastan ensi syksynä ja miten sumplin koulun kanssa, kun olemme lähdössä taas Meksikoon muutamaksi kuukaudeksi. Lisäksi on ollut pelejä, tansiesityksiä ja keikkoja, kuten kansanmusiikkiyhtyeemme Hallan keikka Espan lavalla viime perjantaina.

 Aika moni asia riippuu ukistani, joka on hyvin sairas. Melkein kaikki viikonloput olen ollut häntä hoitamassa ja auttamassa muuten kotitöissä. Se on rankkaa, mutta viihdyn siellä. Mutta heti jos tulee pienikin vaistoiskäyminen, kuten bussista myöhästyminen, alkaa itkettää. Ei ole siis ollut paljon mistä postata eikä valokuvauskaan ole innostanut.
  Tänään oli sitten viimeinen varsinainen päivä peruskoulussa. Viimeisillä viikolla on kyllä ollut niin paljon kaikkea muuta kuin tavallista koulunkäyntiä. Omien menojeni lisäksi on ollut retkipäivä ja lakko. Retkipäivänä menimme luokkamme kanssa Ateneumiin, Megazoneen, syömään Santa Féhen ja osa meni vielä leffaan. Ajattelin että Santa Fé olisi vähän laadukkaampi ravintola, kun hinnat olivat normiraflaa korkeammat. Mitä vielä! Ihan perusmättöä mutta annokset olivat vain kolme kertaa isommat. Inhoan heittää ruokaa roskiin, mutta kyllä niitä pakastepussin höyrytettyjä vihanneksia jäi vähän lautaselle.

  Eilen ja tänään vielä ajattelin mennä kasvimaalle. Kynteni ovat aina mustat mullasta, mutta valtavien voikukkien kitkemistä tulee tosi tyytyväinen olo.
 Viikonloppu tulee menemään kaksissa synttäreissä juhliessa ja ensi viikolla alkaa kansanmusiikkileiri Mäntsälässä. Se on siis päiväleiri, jote iltapäivisin voin tulla taas kuopsuttelemaan multaa kasvimaalle.

shirt 2nd hand (from siivouspäivä), skirt friends old/ DIY, boots mums old, top friends old/ edc, ring 2nd hand, necklace and earrings Kalevala

Sain myös kiskoraudat pois!!!! Jeeee!!! Minulla oli ollut ne kolme ja puoli vuotta ja sitä ennen kitalakiraudat muutaman vuoden. Täytyy vielä pitää "tekohammasrautoja" niin että hampaani varmasti juurtuvat oikeille paikoilleen. Mutta nyt kyllä kelpaa hymyillä leveästi!

Luokkaretki Rankassa - Versailles, Louvre & Asterixpuisto

Perjantaiaamuna oli rauhallinen aamu, joten lähtimme pienellä porukalla kävelylle. Käy kyllä kateeksi ranskalaisia, joilla on oma kauppansa juustoille, kasviksille ja lihalle. Kaikki on niin tuoretta! Kävelyn päätteeksi opettaja tarjos meille macaronsit.

Versaillesissa päätin, etten räpsi ihan joka nurkalla miljoonaa kuvaa, vaan kuuntelen opastamme, joka oli tosi hyvä ja selvästi rakasti Versaillesia. Ehdittiin nähdä parin tunnin aikana vanhan osan palatsista ja piipahtaa puutarhassa. Puutarha on vain niin järjettömän valtava, ettei sitä oikein tahdo käsittää, että juu tuo piste tuolla lätäkön toisessa päässä on viiden kilometrin päässä.
  On tainnu sillä Lunvig XVI:sta nousta vähä pissa päähän kun on edes ajatellut moisen valtavan palatsin rakennuttamista ja päätti sitten kaiken huipuksi vaihtaa valmistuneen palatsikaupungin Ranskan pääkaupungiksi. Ja kuitenkin tuolla ehti olla vain kolme kuningasta.

 
Kuuluisa peilisali, jossa solmittiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen Versaillesin rauha.

Pikaisen patonkilounaan jälkeen jatkoimme toiseen entiseen Ranksan kuninkaallisten palatsiin, nimittäin Louvreen, joka on siis nykyään tunnettu maailman kuuluisimpana museona. Jos Versaillesissa ehti vähän tepastella muutamassa tunnissa, niin arvatkaa, ehtiikö Louvrea näkemään sitten reilussa tunnissa!? Ehdimme nähdä oppaan kanssa kuuluisimmat mastariteokset, kuten da Vincin ja Michelangelon. Opas ol Tuonne ja kaikkiin muihin Pariisin mahtaviin museoihin haluan viellä palata joku päivä! Olisin halunnut jäädä vielä hetkeksi juoksemaan ympäri näyttelyitä, kun kerran olin sinne asti päässyt, mutta muut luokkalaiseni olivat todella väsyneitä, eivätkä muutenkaan olleet kovin kiinnostuneita.

Selfie Mona Lisan kanssa.

lähde: http://www.city-discovery.com/paris/tour.php?id=1905#

Viimeisenä päivänä eli lauantaina olimme Asterix-teemapuistossa. Puisto oli ensimmäistä päivää sinä vuonna auki, joten voitte vain kuvitella sen tungoksen. Olimme puistossa reilut viisi tuntia ja tuosta ajasta jonotusta oli neljä tuntia. Kuvassa näkyy puiston hurjin laite, joka kaikesta huolimatta oli kyllä sen puolentoista tunnin jonotuksen arvoinen!

Illallinen hotellilla

Perjantai-iltana olin tiputtanut kaulakorua pois ottaessani riipuksen viemäriin. Putki teki mutkan pian lavuaarin suuaukon jälkeen ja saatoin yhä nähdä riipuksen. Niinpä tein ongen kaulakorun ketjusta ja korviksen koukusta. Perjantaina minulla ei kuitenkaan ollut kalaonnea riipusta kalastellessa, joten heitin hyvästit riipukselle. Lauantaina kuitenkin huomasin, että riipus oli yhä samassa paikassa viemärissä. Kehittelin koukkuani hieman paremman malliseksi ja puolen tunnin kalastelun jäleen nappasi! Oli niin voittajafiilis.
  Juoksin kavereiden huoneeseen hehkuttamaan onnistumistani. Tajusin kuitenkin, että jotain oli unohtunut huoneeseen: avain. Luokkalaisemme olivat jo ainakin kolmesti unohtaneet avaimensa huoneeseensa ja joutuneet pyytämään hotellin vahtimestaria avaamaan heille oven. Nolona kipitin alakertaan ja sanoin: I´m really sorry, but..." Ja vahtimestari jatkoi: "...you have forgot your key". Hän ei jaksanut enää vaivautua tulla itse avaamaan ovea vaan ojensi minulle valtavan avainnipun ja näytti siitä oikean avaimen. En tiedä, kuinka monta merciitä ehdin sanoa avaimet saadessani ja paluttaessani, varmaan lähes kymmenen.