Luokkaretki Rankassa - Versailles, Louvre & Asterixpuisto

Perjantaiaamuna oli rauhallinen aamu, joten lähtimme pienellä porukalla kävelylle. Käy kyllä kateeksi ranskalaisia, joilla on oma kauppansa juustoille, kasviksille ja lihalle. Kaikki on niin tuoretta! Kävelyn päätteeksi opettaja tarjos meille macaronsit.

Versaillesissa päätin, etten räpsi ihan joka nurkalla miljoonaa kuvaa, vaan kuuntelen opastamme, joka oli tosi hyvä ja selvästi rakasti Versaillesia. Ehdittiin nähdä parin tunnin aikana vanhan osan palatsista ja piipahtaa puutarhassa. Puutarha on vain niin järjettömän valtava, ettei sitä oikein tahdo käsittää, että juu tuo piste tuolla lätäkön toisessa päässä on viiden kilometrin päässä.
  On tainnu sillä Lunvig XVI:sta nousta vähä pissa päähän kun on edes ajatellut moisen valtavan palatsin rakennuttamista ja päätti sitten kaiken huipuksi vaihtaa valmistuneen palatsikaupungin Ranskan pääkaupungiksi. Ja kuitenkin tuolla ehti olla vain kolme kuningasta.

 
Kuuluisa peilisali, jossa solmittiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen Versaillesin rauha.

Pikaisen patonkilounaan jälkeen jatkoimme toiseen entiseen Ranksan kuninkaallisten palatsiin, nimittäin Louvreen, joka on siis nykyään tunnettu maailman kuuluisimpana museona. Jos Versaillesissa ehti vähän tepastella muutamassa tunnissa, niin arvatkaa, ehtiikö Louvrea näkemään sitten reilussa tunnissa!? Ehdimme nähdä oppaan kanssa kuuluisimmat mastariteokset, kuten da Vincin ja Michelangelon. Opas ol Tuonne ja kaikkiin muihin Pariisin mahtaviin museoihin haluan viellä palata joku päivä! Olisin halunnut jäädä vielä hetkeksi juoksemaan ympäri näyttelyitä, kun kerran olin sinne asti päässyt, mutta muut luokkalaiseni olivat todella väsyneitä, eivätkä muutenkaan olleet kovin kiinnostuneita.

Selfie Mona Lisan kanssa.

lähde: http://www.city-discovery.com/paris/tour.php?id=1905#

Viimeisenä päivänä eli lauantaina olimme Asterix-teemapuistossa. Puisto oli ensimmäistä päivää sinä vuonna auki, joten voitte vain kuvitella sen tungoksen. Olimme puistossa reilut viisi tuntia ja tuosta ajasta jonotusta oli neljä tuntia. Kuvassa näkyy puiston hurjin laite, joka kaikesta huolimatta oli kyllä sen puolentoista tunnin jonotuksen arvoinen!

Illallinen hotellilla

Perjantai-iltana olin tiputtanut kaulakorua pois ottaessani riipuksen viemäriin. Putki teki mutkan pian lavuaarin suuaukon jälkeen ja saatoin yhä nähdä riipuksen. Niinpä tein ongen kaulakorun ketjusta ja korviksen koukusta. Perjantaina minulla ei kuitenkaan ollut kalaonnea riipusta kalastellessa, joten heitin hyvästit riipukselle. Lauantaina kuitenkin huomasin, että riipus oli yhä samassa paikassa viemärissä. Kehittelin koukkuani hieman paremman malliseksi ja puolen tunnin kalastelun jäleen nappasi! Oli niin voittajafiilis.
  Juoksin kavereiden huoneeseen hehkuttamaan onnistumistani. Tajusin kuitenkin, että jotain oli unohtunut huoneeseen: avain. Luokkalaisemme olivat jo ainakin kolmesti unohtaneet avaimensa huoneeseensa ja joutuneet pyytämään hotellin vahtimestaria avaamaan heille oven. Nolona kipitin alakertaan ja sanoin: I´m really sorry, but..." Ja vahtimestari jatkoi: "...you have forgot your key". Hän ei jaksanut enää vaivautua tulla itse avaamaan ovea vaan ojensi minulle valtavan avainnipun ja näytti siitä oikean avaimen. En tiedä, kuinka monta merciitä ehdin sanoa avaimet saadessani ja paluttaessani, varmaan lähes kymmenen.