Paniikki ja itku alkoivat iskeä ja juoksin konduktöörin luo. Hän oli todella ystävällinen ja alkoi soittelemalla selvitellä, mihin juna oli jatkanut. Se lähtisi puolen tunnin päästä takaisin kohti Helsinkiä. Annoin numeroni konduktööri A:lle joka lupasi välittää sen konnari B:lle, joka oli Riihenmäki - Helsinki junassa. Itse jäin Hämeenlinnassa pois.
Asemalla itkin ja pureskelin sormiani. Olin valmis lähtemään takaisin vaikka Helsinkiin asti saadakseni laukkuni takaisin. Pienessä laukussa oli kaikki Unkarin matkaa varten: passi, minun ja kaverini lentoliput, rahaa ja tavaroita. Lento lähtisi Tampereelta kymmeneltä.
Konnari A varoitti, että siivoojat olisivat voineet ottaa laukun ja viedä sen boksiin, josta ei voinut ottaa tavaraa pois ennen kuin maanantaina löytötavaratoimistossa. Se jos mikä sai ajatukseni käymään lujaa paniikin puolella.
Puolen tunnin kuluttua konnari soitti ja kertoi, että laukku on tallessa. Olin pyytänyt isääni tulemaan Helsinkiin lähijunaa vastaan, jotta hän voisi toimittaa laukun Tampereen junaan. Sopiva juna lähti Helsingistä 5 minuuttia myöhemmin kun lähijuna oli saapunut.
Isä soitti ja sanoi että laukku on matkalla. Hämeenlinnassa konnari C toi laukkuni ohjaamosta. Laukun päällä oli lappu:
15-vuotias tyttö tulee Hämeenlinnasta. Myy hänelle yksi (1) lippu ja anna laukku jos kysyy.
Myöhemmin konnari A soitti ja kysyi, sainko laukun. Nyt olen tippa linssissä onnellisena matkalla kaverini rippijuhliin ja sitten Unkariin. Konnari C muistutti juuri äsken varmaan kolmannen kerran virnistäen että muista ottaa laukku mukaan ;)
Pusu kaikille konnareille <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti