Nyt en ole enää viaton 14-vuotias. Ehdotin eilen illalla Sannille, että mentäisiin polttamaan naapuritalo, kun en olisi viellä joutunut teostani nuorisovankilaan. Tai en mä noista lakipykälistä niin tarkkaan tiedä. Yhtä kaikki nyt olen iso ja vastuullinen tyttö.
Sanni on parhaillaan laittamassa minulle aamupalaa ja minä näpyttelen pädiä. On ollut tosi kiva viikonloppu tähän mennessä. Teen tästä erillisen postauksen kuvien kera myöhemmin. Sitä ennen aattelin vähän höpöttää vanhenemisesta.
Olen skipannut ensimmäisen luokan, joten koulukaverini ovat minua vuotta vanhempia. Niinpä syntymäpäivänä en koe olevani vanhempi, vaan vihdoinkin samanikäinen kuin muut.
Eilen näin kaupungilla ehkä noin 8-vuotiaan tytön, joka kyseli äitiltään koko ajan kaikenlaista. Minä olin sen ikäisenä juuri sellainen utelias ja nopea tyttö. Siinä katsoessani tyttöä tajusin etteivät nuo päivät tule koskaan takaisin. Joo kuulostaa ällöttävän kliseiseltä, mutta se on totta. Koen kuitenkin eläväni elämäni parasta aikaa.
Nyt täytyy kiirehtiä aamupalalle! Minua odottaa yogurttiyllätys ja nelikerroksinen täytekakku, jonka eilen leivoimme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti