Tämä viikko on sujunut sutjakasti. Kolme koetta ollut ja tänään oli senioripäivä, jolloin entisiä kolumme oppilaita tuli kertomaan jatko-opinnoista meille yseille. Viikonloppuna on tulossa ystäviä kylään.
Minä taas en ole mielestäni kovinkaan nätti kun en poseeraa yhtään, kuten tässä kuvassa. Porukoiden mieletä minun kannattaisi aina olla kuvissä tämän näköinen eikä poseerata luonnottomalla ilmeellä. Mitäs te tykkäätte?
Tässä tulikin mieleeni että aihetta voisi sivuuta syvällisemminkin.
Poseraassamme kivetämme kasvomme tiettyyn ilmeeseen ja asentoon. Netissä on valtavasti ohjeita, miten kannattaa poseerata; leuka ylös, hyvä ryhti, vatsa sisään, peppu piukaksi, hymyile silmilläsi jne. jne. Monet harjoittelevat erillaisia imeitä peilin edessä tai ottamalla itsestään kuvia kameralla. Itsekkin myönnän kuuluvani tähän joukkoon. Aina kun peilaan itseäni alan poseeraamaan oikeastaan automaattisesti.
Nykypäivänä on tärkeää nuorelle, että osaa poseerata. Facebookin profiilikuva täytyy päivittää säännöllisesti ja Instagramissa kannattaa kuvien kautta hehkuttaa omaa täydellistä elämäänsä. Kuvia pursuaa kaikkialta ja poseeraamisen taito korostuu. Mutta se mitä siitä seuraa minäkuvalle ja itsetunnolle onkin ihan oman postauksen aihe. Palatkaamme siis poseeraamiseen.
Ystäväni julkaisee paljon kuvia Facebookissa kaksivuotiaasta lapsestaan. Mietin, miten hänellä on niin paljon kauniita, hymyileviä kuvia julkaista, sillä minun ymmärrykseni mukaan ei ole ihan niin helppo juttu saada iloisia, söpöjä ja tärähtämättömiä kuvia pikkulapsista.
Ystäväni oli meillä kylässä ja otti kameran esiin ottaakseen kuvan lapsestaan. Lapsi jähmetti kasvonsa heti suloiseen lapsekkaaseen poseeraukseen, siihen samaan mikä hänellä on niissä niin monissa kuvissa Facebookissa. Olin äimistynyt, kuinka niin pieni lapsi saattoi osata poseerata niin hyvin. Taidon voi siis oppia ihan taaperotkin.
Itse asiassa tuo kuva, jossa en poseeraa ei pitkän tuijottelun jälkeen olekkaan hassumpi. Kysymys on siis kiinni kauneuden ihannekuvastamme. Tällä hetkellä on kaunista poseerata kuvissa. Itse koen kuitenkin "sen kauniin" poseerauksen muuttuneen luonollisemmaksi jos vertaa ainakin omiin kuviini, joissa olin mielestäni näteimmilläni kurtistaessani kulmiani. Nauran kun näen jolla kulla viellä sellaisia poseerauksia, ellein se sitten ole ihan selvästi läpällä.
Poseraassamme kivetämme kasvomme tiettyyn ilmeeseen ja asentoon. Netissä on valtavasti ohjeita, miten kannattaa poseerata; leuka ylös, hyvä ryhti, vatsa sisään, peppu piukaksi, hymyile silmilläsi jne. jne. Monet harjoittelevat erillaisia imeitä peilin edessä tai ottamalla itsestään kuvia kameralla. Itsekkin myönnän kuuluvani tähän joukkoon. Aina kun peilaan itseäni alan poseeraamaan oikeastaan automaattisesti.
Nykypäivänä on tärkeää nuorelle, että osaa poseerata. Facebookin profiilikuva täytyy päivittää säännöllisesti ja Instagramissa kannattaa kuvien kautta hehkuttaa omaa täydellistä elämäänsä. Kuvia pursuaa kaikkialta ja poseeraamisen taito korostuu. Mutta se mitä siitä seuraa minäkuvalle ja itsetunnolle onkin ihan oman postauksen aihe. Palatkaamme siis poseeraamiseen.
Ystäväni julkaisee paljon kuvia Facebookissa kaksivuotiaasta lapsestaan. Mietin, miten hänellä on niin paljon kauniita, hymyileviä kuvia julkaista, sillä minun ymmärrykseni mukaan ei ole ihan niin helppo juttu saada iloisia, söpöjä ja tärähtämättömiä kuvia pikkulapsista.
Ystäväni oli meillä kylässä ja otti kameran esiin ottaakseen kuvan lapsestaan. Lapsi jähmetti kasvonsa heti suloiseen lapsekkaaseen poseeraukseen, siihen samaan mikä hänellä on niissä niin monissa kuvissa Facebookissa. Olin äimistynyt, kuinka niin pieni lapsi saattoi osata poseerata niin hyvin. Taidon voi siis oppia ihan taaperotkin.
Itse asiassa tuo kuva, jossa en poseeraa ei pitkän tuijottelun jälkeen olekkaan hassumpi. Kysymys on siis kiinni kauneuden ihannekuvastamme. Tällä hetkellä on kaunista poseerata kuvissa. Itse koen kuitenkin "sen kauniin" poseerauksen muuttuneen luonollisemmaksi jos vertaa ainakin omiin kuviini, joissa olin mielestäni näteimmilläni kurtistaessani kulmiani. Nauran kun näen jolla kulla viellä sellaisia poseerauksia, ellein se sitten ole ihan selvästi läpällä.
En ole ihan varma, mikä oli tämän postauksen varsinainen sanoma, mutta kehottaisin kuitenkin kaikkia testaamaan ihan mielenkiinnosta poseerata kameralle "poseeraamatta".
Mutta mahtavaa viikonloppua kaikille! Meitsi menee viettämään hurjaa perjantai-iltaa musiikin teorian tunnille. Mozart kutsuu, joten moi!
Jacket Only/ 2nd hand, scarf 2nd hand, hoody Lee Cooper.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti