 |
| Ylhäällä oikealta toinen kuva: Anna Wintour |
Eikös olisi mukavaa lukea blogissani jostain muustakin, kuin Meksikosta ja minusta? No, tässäpä sellainen postaus pitkästä aikaa! Katsoin josku jo kauan sitte Oaxacassa kaksi TÄYSIN erilaista muotidokumenttia, The September Issue ja Bill Cunningham New York. Yksi syy, miksi en heti uskaltanut alkaa tehdä postausta tästä aiheesta, oli se että en ollut varma, olisiko suloinen Bill vielä hengissä (ikää hänellä siis on 83 vuotta ja vielä porskuttaa ja olen siitä niin iloinen!)
Mutta ensin kerron Bill Cunninghamin (2010) dokkarista. Sen on ohjannut Richard Press. Yleisesti siinä kerrotaan koko hänen valokuvaajanurastaan, mutta toki keskittyen nykyhetkeen. Hän siis kuvaa katumuotia New Yorkissa The New York TimesIIN viikottain ilmestyvään juttuun katumuodista. Hän on aivan super ihana, aina iloinen aidolla tavalla, mutta näyttää pariin kertaan tunteensakin kameralle, ensimmäisen kerran, kun häneltä kysytään hänen uskostaan ja toisen kerran puheessaan Ranskan kunnialegioonan korkeinta merkkiä vastaanottaessaan. Hän on tehnyt hienoa uraa ja voisi olla pitkänenäinen ja nirso, mutta hän asuu säälittävässä kopperossa, jossa ei ole edes keittiötä, sillä hän syö aina valmisruokaa. Hän käyttää myös aina samoja vaatteita, hänellä on samanlaista supermarketista ostettua sinistä paitaa monta kappaletta. Yksi lempikohtauksistani on, kun hän jonottaa muotinäytökseen eikä meinaa päästä sisään, niin eräs mies tulee hakemaan hänet sanoen: "hän voi ohittaa jonon, sillä hän on yksi maailman tärkeimmistä ihmisistä". Myöhemmin hän ottaa kuvia pikkuisella kamerallaan eturivissä, kun muilla valokuvaajilla on sellanen metrin pituinen objektiivi kameroissaan :) Myös hänen työskentelyään näytetään New Yourkin kaduilla, kun hän pyöräilee keskustaan ja kipittää ihmisten eteen ja ottaa röyhkeästi kuvia kaikista kiinnostavasti pukeutuneista ihmisistä. Moni dokkarissa haastateltu ihminenon todella ylpeä siitä, jos on saanut olla Billin kuvattavana! Haastateltavat ovat myös mielenkiintoisesti pukeutuneita ja heillä on hauskoja lausahduksia, esim. "Olemme kuin maalauspohjia. Joka aamu heräämme uudestaan maalattavaksi meikeillä. En ikivä voisi lähteä ulos ilman meikkiäni. Haastateltavien joukossa myös Voguen päätoimittaja Anna Wintour sanoo: "Me kaikki laittaudumme Billiä varten". Dokumentti on ihanan iloinen ja sen nähtyään tekee heti mieli mennä hyppelemään kaduille ja räpsimään kuvia ihmisistä!
Lisää dokkarista: http://zeitgeistfilms.com/billcunninghamnewyork/
"More than anyone else in the city, he has the whole visual history of the last 40 or 50 years of New York. It's the total scope of fashion in the life of New York."[3] He has made a career taking unexpected photographs of celebrities, socialites, and fashion personalities, many of whom value his company. Oscar de la Renta
In 2010, filmmaker Richard Press and Philip Gefter of The Times produced Bill Cunningham New York,[4] a documentary about Cunningham.[2]The film was released on March 16, 2011. It shows Cunningham traveling through Manhattan by bicycle and living in a tiny apartment in theCarnegie Hall building. The apartment has no closet, kitchen, or private bathroom, and is filled with filing cabinets and boxes of his photographs.
 |
Sitten toiseen, aivan erilaiseen dokkariin!
Syyskuun numero, The september issue (2009),on ohjannut R.J. Cutler. Dokumentti kertoo siis Yhdysvaltojen Voguen syyskuun numerosta 2007. Tänä keväänä dokkari näytettiin myös Teeman design-viikolla. Tunnetusti syyskuun numero on aina vuoden isoin, mutta vuosimalli 2007 tulisi olla kaikkien aikojen paksuin Vogue. Lehden edistyessä seurataan pääosassa päätoimittaja Anna Wintouria ja taiteellinen johtaja ja ex-huippumalli Grace Coddingtonia. Dokkarissa on kaikenlaisia kohtauksia, muotinäytöksiä, kuvauksia ja niiden suunnittelua ja erään designerin suunnittelutyötä. Kaikesta kummallisimpia kohtauksia ovat ne, joissa Annalle tuodaan mallistoja tai lehtijuttuja esiteltäväksi ja Anna haukkuu ne rauhallisesti päin naama ja haukuttavat ihmiset näyttävät alkavat kohta itkeä ja sanovat vain "OK, Anna" ja lähtevät nopeasti pois. Annalle myös hylkää superkauniita kuvia, muun muassa Gracen lempikuvan. Mitään henkilökohtaista Annasta ei saada irti, ainoastaan pieni kohtaus hänen mukavasta tyttärestään. Grace on "ainoa henkilö, joka uskaltaa sanoa jotain Annalle vastaan" ja on dokkarissa tosi lämpimän ja mukavan tuntuinen, kenties johtuen siitä, että hän oli menettänyt kaiken auto-onnettomuudessa, jossa hänen kasvonsa menivät pysyvästi arville, joten sinne meni hänen mallinuransa ja hänen oli aloitettava uusi ura. Dokkarin nähtyään ei voi olla miettimättä, että tämähän on aivan kuin Paholainen pukeutuu Pradaan! Selkeästi Anna on vaikuttanut vahvasti dokkarin lopputulokseen. Ihaninta ovat superkauniit kuvat, vähän jäykkä kokonaisuudessaan, mutta laadukas.
Selkeä ero dokkareiden välillä on muotiin suhtautuminen: Billille se on elämä ja intohimo, Annalle työ ja ura.
 |
| Grace and Anna |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti