Olen ajatellut aloittaa sarjan, jossa kerron mitä vuosi sitten tein Malesiassa. Itseäni on jäänyt harmittamaan, että niin monet kuvat ovat jääneet julkaisematta ja jutut kertomatta. Syy siihen, etten saanut loppumatkasta mitään postattua, oli se että kahdesta koneestamme toinen oli rikki ja toinen niin täynnä, ettei siihen mahtunut enää lataamaan yhtään kuvaa. Kaikki jutut ovat siis tapahtuneet Päivälleen vuosi sitten.
Matkahan oli työmatka - vanhempani osallstuivat näyttelyyn, jonka nimi oli Barrikaadit. Minä osallistuin heidän performansseihinsa, joten olin taiteilijalistassa mukana ;)
Vanhempieni rakentaessa näyttelyään tai tehdessä muuta siihen liittyvää minulla oli aika tylsää. Sain liikkua yksin vain ostarissa, jossa galleria sijaitsi. Tein siis luppoaikanani läksyjä ja soitin viulua. Iltaisin sitten ruinasin että mentäisiin jonnekkin ja tehtäisiin jotain kivaa. Välillä onnistuin, välillä en.
Moni voi olla jopa kateellinen kun pääsen vanhempieni työn ansiosta matkustamaan paljon. Mutta totuus on, että olen välillä todella ahdistunut hengaillessani tunteja ja päiviä yksikseni jossain. Blogissa näkyvät lähinnä hienoimmat hetket, sillä kuka nyt jaksaisikaan katsella kuvia minusta tekemässä läksyjä, soittamassa, tekemässä läksyjä ja taas vaihteeksi soittamassa. Mutta niiden hauskojen hetkien takia olen aina innokkaana lähdössä matkalle :)
Mutta älkää siis huolestuko, aion toki bloggailla ihan normijutuistakin nykypäivästä näiden Lämpöä muitellen -juttujen lisäksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti